44

Huomenta sateisesta Helsingistä,

Kylläpä sade tuntuu mukavalta odotellessa nuorten miesten pakolaisvyöryä Afganistanista. Olette kovasti yliedustettuina rikos-ja raiskaustilastoissa, mutta feministit ovat silti ystäviänne. Teistä kyllä pidetään täällä Suomessa hyvää huolta. 

Pakolaiskiintiötä nostetaan kovalla tohinalla. Samalla tahdilla kun muutkin asiat vain hoituisivat Suomessa.

Paljon olisi taas asiaa monenlaista. Heinäkuussa täytin 44 vuotta. Minulle nämä syntymäpäivät ovat merkityksettömiä, mutta ne ahdistavat vuosi vuodelta enemmän. Olen tyytymätön itseeni ja saavutuksiini. 

Jos Sanna Marinin hallituksen mielestä valtion ei tarvitse maksaa velkoja, niin ulosottomiehen mielestä minun on. En kuvitellut, että tässä iässä olisin varaton. 

Niin kauan kun ei ole rahaa, ei ihminen voi olla tyytyväinen. Muuta voidaan väittää. Omalla tavallaan olen muutenkin kuin eri maailmasta ikäisiini verrattuna. 

Olen kuin 20-vuotias yli 40-vuotiaan ruumiissa. En tiedä, olenko kasvanut koskaan aikuiseksi. Ja toisaalta olen ikäistäni vanhempi. Ristiriitaista. Olen hyvin ristiriitainen ihminen.  Huonon itsetunnon ja menestyksen omaava masentunut, mutta toimintakykyinen.

Kaikesta voisi syyttää yhteiskuntaa ja muita ihmisiä. Niin olen tehnytkin, mutta vielä enemmän olen syyttänyt itseäni. Olen taloudellisissa ongelmissa niin oman ajattelettomuuden kuin hyväntahtoisuuteni vuoksi. Olen ollut aivan liian kiltti ja anteeksiantavainen muita ihmisiä kohtaan, joiden mielestä kaikki on oma vikani. 

Ihmettelen vain, etteikö suomalaisella yhteiskunnalla ole minulle enemmän käyttöä kuin tällä hetkellä on. Katkeraksikin se hieman pistää. Minua on vedetty kuin pässiä narussa niin rakkaudessa kuin kaikessa muussakin. 

En osaa luovuttaakaan, vaikka se olisi ihan järkevä vaihtoehto. En vain pysty makaamaan sängyssä ja juomaan. Jokin voima minua vetää eteenpäin. En tiedä mikä. Olen kuin maahanmuuttaja omassa maassani. Ulkopuolinen tästä onnellisesta Suomi-perheestä.

Jos on oma elämäni ilmeisesti saavuttanut lakipisteensä, niin muunkin maailman. Minusta oikein mitään kehitystä ei tapahdu muuta kuin teknisesti. Ihmiset itse melkein taantuvat. En osaa selittää miksi, mutta siltä vain tuntuu.

Mutta tässä kaikki tältä erää. Terveisiä vaan niille koronarokotetuille, jotka ovat kieltäytyneet tapaamasta ei-rokotettuja ystäviään ja sukulaisiaan. Teillä on logiikka hallussa. Samoin terveisiä niille, joiden mielestä persut ovat talibaneja. Teilläkin on tieto hallussa. Ja muistattehan vielä miehet hävetä, olette kovan linjan feministien mielestä syyllisiä muiden miesten pahoihin tekoihin. Niin. Tietenkin vain jos olette valkoihoisia heteromiehiä.

Kommentit

Suositut tekstit