Kahden ajan välissä (runo)

Unessa rimpuilin kahden ajan välissä.
Yritin päästä ajasta pois.

Mitenkään en päässyt pois.
Harhailin aikojen välissä:
menneen ajan, uuden ajan,
ja sellaisen ajan, josta muut eivät tiedä.

Olen tyytymätön,
tyytymätön itseeni,
kumpikaan aika ei laske minusta irti.
Aika on vanginnut minut
mitättömyyteen ikuisuuteen.

Unessa olen
puiston yksinäinen kulkija
keskellä kylmintä talvea.
Kuolen katkerana miehenä,
pimeyden joki virtaa läpi Kongon tavoittamattomana.

Siinäkin unessa olin jälleen yksin.
Huomenna on sunnuntai
ja voittajat eivät kaadu silloinkaan.

Olen kaikki ja en mitään,
mutta en voi paeta elämästäni.