Luettua: Kalkkimaan pappi: Originellin kulkurin seikkailut tekopyhässä yhteiskunnassa

 

Kalkkimaan pappi eli Pietari Herajärvi oli minulle aiemmin tuntematon suuruus. Kotiseudullaan Tornionjokilaaksossa hän oli ja on edelleen tunnettu suuruus. Tuskin hän olisi muuten yli sata vuotta kuolemansa jälkeen saanut omaan kirjaansa Kalkkimaan pappi: Elämä ja kaikki tunnetut runot.

Kalkkimaan pappi oli 1800-luvulla elänyt kiertolainen ja originelli, joka sepitti ihmisistä pilkkarunoja mukavasti murteella höystäen. Kirjoittaa, tämä avioton köyhästä kurjuudesta ponnistanut ja siinä myöhemmin elänyt, ei ilmeisesti osannut, vaikka älykkyydestä se tuskin olisi ollut kiinni. Levoton elämä ja köyhille armoton aika ei vain suosinut hänen koulunkäyntiään.

Tosin papin isän arveltiin olevan hienosta perheestä, josta hän teksteissän suoraan vihjailee. Hänen tekstinsä ovat säilyneet kansanperinteenä ihmisten mielissä. Kiehtovaa. Harvan tekstejä muistetaan, jos niitä ei ole koskaan kirjoitettu ylös. Oikea rahvaan ruuneperi.

Nykyisin Kalkkimaan papin kaltainen persoona olisi taltutettu psyykenlääkkeillä kävelemään tyhjä katse silmissään kaduilla, mutta tämä kulkuri kulki talosta taloon. Jos kohtelu oli huonoa ja ruokaa ei tullut, niin tämä väänsi pilkkarunon, hän oli aikansa sosiaalinen media ja runoilija samassa paketissa. Häntä siedettiin, olihan hän kylähullu, jolle ihmiset saivat naureskella. Niin sanotut kunnon työt eivät hänelle koskaan maistuneet.

Papiksi häntä kutsuttiin, koska tämä erikoislahjakkuus, olisiko asperger nykyajan diagnoosina, oppi pappien saarnat ulkoa. Lisäksi hän veti jostain syystä raamattua perässään. Mikään rakastettu tämä rääväsuu ei välttämättä ollut, omalla tavallaan pelättykin, jos joutui hänen ivansa kohteeksi. Ivan kohteeksi hän itsekin joutui, koska pukeutui kaapuihin tai naisten hameisiin.

Kalkkimaan papin tekstit eivät välttämättä ole muotopuhtaita runomitoissaan, mutta niissä on tuolle ajalle tavatonta tarkkanäköisyyttä. Ei mitään hurskastelua kuten Runebergin ja muiden kumppaneiden käsityksessä Suomen kansasta oli. 

Pappi haukkui niin herrat kuin narrit. Osa teksteistä on suorastaan rivoja ja tuolloin ei ihmisten arvostelussa annettu poliittisen korrektiuden häiritä. Hän näki kaiken tekopyhyyden ja ulkokultaisuuden läpi.

Kalkkimaan pappi näytti nykypäivän puliukolta pitkine hiuksineen ja risaisine vaatteineen ja ilmeisesti viinaan hän kuolikin, jota ei voi pitää yllätyksenä. Kiertelevän elämäntavan ennen minkäänlaista sosiaaliturvaa on täytynyt olla äärimmäisen rankkaa.