Luettua: Razzle - Hanoi Rocks legendan tarina: Mukavan miehen lyhyt elämä

 

Hanoi Rocksin rumpalia Razzlea eli Nicholas Dingleytä ei varmastikaan muistettaisi yhtä hyvin, ellei hän olisi kuollut toisen rokkarin eli Mötley Crüen laulajan Vince Neilin kyydissä viinakauppareissulla vain 24-vuotiaana. 

Rocksaagaan tässä amerikkalaisen sotilaan ja brittiläisen teinitytön adoptoitavaksi annetussa pojassa kuitenkin oli aineksia kuoleman lisäksi. Hän näytti aikansa rokkarilta ja eli ja hengitti ammattiaan, mikä tuolloin tarkoitti armotonta juhlimista. Hän kantoi myös tatuointia, jossa luki:"Elä nopeasti, kuole nuorena." Razzlen haaveena oli päästä Los Angelesiin. Sinne hän pääsi ja kuoli heti.

Suomalaisten miehittämä Hanoi Rocks oli juuri suuren läpumurron kynnyksellä Usassa. Läpimurto jäi sitten tekemättä, niin oleellinen osa Razzle oli bändiä, että se hajosi. Bändi on yhä menestynein suomalainen bändi maailmalla, vaikka Him ja muutkin suomalaiset bändit lienevät myyneen enemmän levyjä maailmalla. 

Razzle ei ollut musiikillinen nero rumpalina, mutta kaikki kirjassa haastattellut ystävät muistavat hänet mukavana miehenä, jonka unelma oli tulla rocktähdeksi ja Hanoi Rocksiin pääsystä hän peräti kamppaili. Niitä ei välttämättä ole liikaa niitä mukavia miehiä rockbisneksessä. 

Ari Väntänen on tehnyt valtavan työn kaikkien monien haastatteluiden ja lehtileikkeiden kanssa. Razzlen kuolintodistuskin löytyy. Kirja on jopa liian tarkka ja Razzlen alkuelämästä on paljon tekstiä, vaikka suurinta osaa lukijoista taitaisi kiinnostaa Hanoi Rocks-aika. Mutta ei ole kirjoittaja päästänyt itseään helpolla. 

Se pistää silmään, ettei Andy McCoyta ole haastateltu ja jos en väärin muista, nykyisin tiedemaailmassa vaikuttavaa Nasty Suicidea eli Jan Stenforsiakaan ei oltu haastateltu. Andysta kirjassa annettu kuva on muuten aika negatiivinen kiukuttelevana diivana.