Luettua: Gunnar Johansson - Tahdomme elää: Esteettinen kuvaus talvisodasta
Gunnar Johanssonin kirja taisteluista Kuhmon ja Suomussalmen rintamalla talvisodassa on tätä nykyä jo kirjaharvinaisuus. Tk-miehenä toiminut Johansson selvisi hengissä talvisodasta, mutta menehtyi astuttuaan miinaan jatkosodassa 1942. Hän kuului Olavi Paavolaisen lähipiiriin.
Tahdomme elää voitti ruotsinkielisen kirjoituskilpailun talvisodan taisteluista. Voitto kirjoituskilpailussa selittää paljon kirjaa. Se on vähän kuin ylistyslaulu suomalaisen sotilaan rohkeudelle tyyliin suomalainen sotilas vastaa kymmentä ryssää yms. Tk-miehenä Johansson tiesi, mitä sodasta saa kirjoittaa ja mitä ei. Olisiko sen suomentanut jääkärikenraali K.M. Wallenius silotellut myös lisää.
Kirjassa ei kuitenkaan kierrellä esimerkiksi suomalaisten sotilaiden kaatumista, kuten tk-teksteissä täytyi tehdä. Taisteluiden rankkuutta se ei myöskään kiertele. Päävastuun niistä kantoivat Pohjois-Suomessa nelikymppiset ukot ja nuoret pojat. Jotain samanlaista kirjasta löytyy kuin Yrjö Jylhän Kiirastulesta, joka myös kuvaa talvisodan taisteluiden ankaruutta upseerin silmin nähtynä.
Tuntemattoman sotilaan syvyyteen sodan syvimmästä merkityksestä ja turhuudesta teos ei pääse. Sodan estetiikkaa se sen sijaan kuvaa hyvin. Sodan julmaa estetiikkaa 40 asteen pakkasissa rintamalla kuvastivat miltei pystyyn jäätyneet vainajat.
Niin huono kirja ei mielestäni ole, kuten nimimerkki A Kn sen haukkuu Arvostelevassa kirjaluettelossa, jossa nimimerkki haukkuu kirjan täysin pystyyn ja sotaturistin kirjoittamaksi.
Erikoinen ilmiö, tai no ei ehkä aikaan nähden erikoinen ilmiö kirjassa oli selvä sovinnonhaku punaisten ja valkoisten suhteen. Se on vain ehkä mielestäni liiankin päällelyövä ja ennalta-arvattava, vaikka punaisten ja valkoisten sovinto talvisodasta alkoikin.
Kommentit
Lähetä kommentti