Runoja kuolleista miehistä

Marmorivainajat
Marmorivainajat keskellä jäistä erämaata.
He katselevat meitä niistä asennoista,
joihin kuolivat.
He tulivat valloittamaan maata,
mutta kohtasivat valkoisen kuoleman.
Jäätyivät sijoillensa,
ajatellen lyhyttä elämäänsä,
ja elämää,
jonka olisivat voineet saada.

-------------------------- 

Pitkä aika
Kolmekymmentäyhdeksän vuotta
hän makasi paikallaan vuoteessaan.
Heräämättä kertaakaan näkemään maailmaa,
ei rakastelemaan vaimoaan,
tai voivottelemaan kaiken kalleutta.
Ihmettä ei koskaan tullut,
ei sellaista,
joka olisi hänet herättänyt.
Vaimo huolehti hänestä kuolemaan asti,
houkutukset eivät vieneet vaimoa,
niin kuin houkutukset veivät kerran miestä.
Kuolema sai tulla rauhassa.
Kuolemalla ei ollut kiire.
Se sai katsellaan kohdettaan,
tutustua häneen,
kunnes tämä oli jo vanha tuttu.
Kuolema sai tulla rauhassa,
valkeuteen hiljaa.