Hikkyt - Kodissaan kapinoivat nuoret miehet

Voimalehdestä luin artikkelin kotiinsa eristäytyneistä nuorista miehistä. He itse kutsuvat itseään hikkyiksi. Kulttuuri on voimakkainta Japanissa, jossa nuorten miesten lisäksi kotiinsa ovat eristäytyneet myös naiset. Japanissa heitä kutsutaan hikikomoreiksi. Kukaan ei kai oikein tiedä, onko heitä Suomessa tuhansia vai kymmeniätuhansia.

Lyhyesti sanottuna hikkyt ovat jättäytyneet kokonaan pois kilpailuyhteiskunnastamme. He eivät edes halua kilpailla opiskelupaikoista, työpaikoista, joiden palkoilla ei tule toimeen tai naisista, joille eivät kuitenkaan kelpaa. 

Minusta heissä on jotain valtavan vallankumouksellista. Paljon enemmän kuin joissain elokapinallisissa. He viis veisaavat tästä oravanpyörästä ja kaikesta paskasta, mikä siihen liittyy. He pelaavat netissä pelejä tai mitä sitten tekevätkään.

Tietenkään tällainen ei olisi mahdollista ilman hyvinvointiyhteiskuntaamme, jossa niukan toimeentulon saa tekemällä yhtään mitään. Ehkä vanhemmatkin auttavat heitä. Eivät he kaikki kuitenkaan asu vanhempiensa nurkissa.

Koska rakastan puhua itsestäni, niin itsekin olin viittä vailla hikky joskus alle 20-vuotiaana. Masennuin täysin yhteiskunnasta, jossa ei ollut minulle sijaa, eikä kavereitakaan ollut. Jos en vieläkään tunne olevani osa iloista keskiluokkaista suomiperhettä, niin silloin vielä vähemmän. Vihaa oli vaikka muille jakaa.

Minut kai pelasti se, etten yksinkertaisesti osaa luovuttaa. Vaikka turpiin tulee jatkuvasti ihmisten kanssa, en sitten kuitenkaan osannut sulkeutua kotiin, vaikka sosiaaliturva olisi 20 vuotta sittenkin mahdollistanut sen. Tässä iässä jos eristäytyisi kotiinsa siinä ei olisi mitään eksotiikkaa. Yhteiskunnasta hylätyille normitouhua.

Sitä vain ihmettelen, miten Suomella on varaa hikkyjen potentiaali jättää käyttämättä. Koska he ovat tavallisia suomalaisia poikia, niin valitettavasti tänä aikana ei ole apua odotettavissa yhteiskunnalta. Se auttaa ihan muita, eivätkä hikkyt kai apua kaipaakaan. 

Kävin katsomassa hikkyjen keskustelupalstaa Ylilaudassa, niin aika paljon siellä tuntui viha tihkuvan muita ihmisiä kohtaan. Varsinkin naisia ja ns. normaali-ihmisiä kohtaan, joita he kutsuvat normoiksi.

Se on ehkä ymmärrettävää se viha, ei kai ihminen eristäytyisi, jos rakastaisi muita ihmisiä. Hieman hassua oli myös se, kuinka kaikenlaiset tutkijat halusivat haastatella hikkyjä, mutta he eivät tuntuneet asiasta innostuvan.