Kirja-arvostelu: Eeva Kilpi - Naisen päiväkirja: Keski-ikäisen naisen puute ja yksinäisyys

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Esa Pesonen (@runoilijaesapesonen) jakama julkaisu

Meistä miehistä sanotaan, ettei meidän ole helppoa ymmärtää naisia. Ei tosin ehkä kyllä minuakaan. Mutta mitä Eeva Kilven Naisen päiväkirjaa lukee, niin Eeva Kilven keski-ikäisen yksinhuoltajan ajatusmaailmaa voi ymmärtää. 

Lukemastani kirjasta oli jo kansipaperikin kadonnut ja sivutkin pursuilivat miltei irtonaisina, joten tätä kirjayksilöä oli luettu hartaudella.

Naisen päiväkirjaa ei alunperin tarkoitettu julkaistavaksi. Se onkin hänen henkilökohtaista pohdintaansa yksin mökillä yhden vuoden ajalta keväästä syksyyn. Naisen päiväkirja todella on päiväkirjamainen. 

Joskin Kilpi pääsee filosempaan ajatteluun kun vain, että tänään söin kalaa, vaikka syömisetkin Kilpi mainitsee. Vallan erinomaisia ajatuksia elämästä, kuten tämä: Seksi, raha, leipä ja potenssi ovat samanlaisia. Ne eivät merkitse paljoakaan, jos niitä on. Mutta jos niitä ei ole, ne ovat hallitseva ongelma.

Muitakin erinomaisia pohdintoja löytyi, lisäksi Kilpi analysoi lukemiaan kirjoja osuvasti. Varsinkin Kafkan kirjeitä.

Parhaimmillaan Kilpi on luovan ihmisen masennuksen kuvaajana. Kun mikään ei tunnu miltään, mutta silti olisi pakottava tarve kirjoittaa ja luoda jotain ikuista. Samaan aikaan ikä painaa ja kuolema lähenee. Nuorena ei tee tilinpäätöksiä, keski-ikäisenä kyllä.

Yksinäisyyttäkin Kilpi kuvaa runsain sanoin. Yksinäisyyttä ihmisten keskellä ja sitä, ettei halua nähdä ihmisiä, mutta silti tuntee itsensä yksinäiseksi. Kilpi pohtii myös erotiikan puuttumista elämästään, vaikka tarjokkaita olisi, Kilpi ei heitä halua. Mutta seksi kenen kanssa tahansa ei ole minustakaan erotiikkaa, sitä älyn ja himon syntistä sekoitusta. 

Keski-ikäisen naisen seksuaalisuuden tai oikeastaan sen puutteen kuvauksen  lisäksi kirja on ilmestymisvuonnaan 1978 herättänyt varmasti kohua myös sillä, että Kilpi kirjoittaa vähemmän mairittelevasti laiskoista pojistaan äitimyytin vastaisesti. Äidin kun tulisi palvoa lapsiaan. Ja kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1976, joten jonkin aikaa julkaisua on mietiskelty.

Ajoittainen tyhjäkäynti teosta kuitenkin vaivaa, ehkä siksi, että kirjaa ei alunperin oltu tarkoitettu julkaistavaksi. Luontokuvaustakin riitti, mutta olen jo niin vieraantunut luonnosta, että hypin ne kohdat yli. Kirjan jännite ei valitettavasti säilynyt loppuun asti.