Kirja-arvostelu: Prinssi Harry - Varamies: Prinssin katkeruus kuultaa läpi

 

Kyllä. Nyt olen lukenut alkuvuoden suurimman kohukirjan. Se on tietenkin prinssi Harryn elämäkerta Varamies. Kirjan referointiin ei ole tarvetta, sillä mehukkaimmat palat on käsitelty mediassa jo uupumukseen asti.

Harryn (tai oikeastaan hänen haamukirjoittajansa) kirja on hämmentävä ja ristiriitainen, mutta siinä on imua. Kun sen aloittaa, on lähes 600-sivuinen opus luettava loppuun asti. Siitäkin huolimatta, että Harryn paparazziviha täyttää kirjan alusta loppuun. Omalla tavalla ymmärrettävää, mutta tavislukija kyllästyy, kun paparazzit ei itseään jahtaa. 

Kirjan kantavia voimia on tietenkin myös Harryn viha sukulaisiaan sekä näiden alituiseen lehdille tietoa vuotavia työntekijöitä kohtaan. Varsinkin veljeään Williamia, tämän vaimoa että isänsä vaimoa Camillaa kohtaan. 

Isäänsä Harry ei sivalla samalla mitalla, vaikkakin pitää tunteettomana, eräänlaisena höppänänä. Hiljattain edesmennyt kuningatar Elisabet saa melkein ainoana kunnioittavan kohtelun Harrylta samoin kuin aikoinaan Harryn tavoin julkisuudessa hölmäilyjen takia höykytetty prinssi Philip.

Sinänsä ymmärrän hovin närkästyksen kirjasta. Onhan hovista toki kirjoitettu paljastuskirjoja sadoittain, mutta harvoin sisäpiiriläinen avautuu kirjassa, näin teki myös Harryn äiti Diana. Itseään ja eritoten vaimoaan Meghania Harry tuntuukin vertaavan äitiinsä viattomana median uhrina.

Harry kyllä avaa kiitettävästi itseäänkin. Paniikkihäiriötään, masennustaan, ahdistustaan sekä tietenkin toilailujaan, jotka tietenkin raportoitiin mediassa. Itsekin nuorempana paniikkihäiriökohtauksista kärsineenä voin kuvitella, minkälaista on paniikkihäiriön kanssa julkisuuden suurimmassa silmässä. 

Harry tuntuu aidosti rakastavan vaimoaan Meghania. Ilmeisesti ainakin hänet rakkaus on onnistunut saamaan, jos ei nyt raiteileen, mutta onnelliseksi. Brittilehdistön vaino Meghania kohtaan tuntuukin kirjan luettuani omituiselta. 

Mutta kuninkaallisten elämä on jatkuvaa saippuaoopperaa. Jonkun on oltava hyvis ja jonkun pahis. Meghanin rooliksi jäi se pahis, kun hän ei suostunut alistumaan hovin ikiaikaisiin sääntöihin, kuten ei prinsessa Dianakaan. Meghanilla ei kuitenkaan ollut Dianan karismaa tätä puutetta korvaamaan.