Lumeton talvi kaipausta täynnä (runo)
Kevätaurinko on armoton
pimeälle mielelle
Se työntää valoa väkisin
sitä ei kaivata
jotkut sanovat sitä onneksi
toiset eivät sitä kestä
Sanoit, ettei sinun sieluasi voi viedä
minun veit
sieluni on kadonnut
sinun on vapaudessa
jossain mitä en tiedä
Etsin sinua sen jälkeen kun pakenit
kärsin ja korvennuin
Ilman sinua
elämä minusta
paennut
norsunluisen ihosi
korpinmustien hiuksiesi jälkeen
Lumeton talvi
kaipausta täynnä
Kommentit
Lähetä kommentti