Kirja-arvostelu: Sayaka Murata - Lähikaupan nainen: Olemme kaikki lähikaupan naisia

 

Täytyy myöntää, että japanilaista kirjallisuutta on tullut luettua vähän, jos koskaan. Siksi tartuin ihan mielenkiinnolla muutaman vuoden takaiseen myyntimenestykseen Lähikaupan nainen. 

Se on jotenkin tosi valloittava kirja ja samalla omituinen. 

Aivan kuten päähenkilönsä Keiko, joka on löytänyt elämälleen tarkoituksen osa-aikatyöstä lähikaupassa. Se on oikeastaan kaikki mitä hänellä on elämässään, hän ei ole koskaan rakastanut, saati harrastanut seksiä. 

Kaupan tarkasti järjestäytyneessä maailmassa hän on ollut saanut olla piilossa yhteiskunnan odotuksia.

Kirja irvailee mukavalla tavalla japanilaiselle kulttuurille, jossa asema ja rituaalit ovat tärkeitä. Siellä jos missä olisi toimittava yhteiskunnan odotusten mukaan. Siellä ei voi jättäytyä työelämästä ideologiseksi työttömäksi. Luulisin. 

Japanissa kai ihmetellään suuresti, jos nainen ei mene naimisiin, kuten Keiko. Tosin Japanin syntyvyyslukujen perusteella maassa lähikaupan naisia ja poikia, jotka ovat jättäytyneet kilpailuyhteiskunnasta pois.

Ironista kyllä, Keiko haluaisi olla oikeasti vain normaali. Hän on jollain tapaa autistinen hahmo, jolle kauppa on vain koko maailma. Hän ei oikeasti kaipaa muuta. Kukaan ei vain suostu uskomaan sitä, hän joutuu keksimään hullun keinon miellyttäkseen muita saadakseen olla rauhassa.

Kirjasta on arvioiden perusteella rakennettu feminististä ikonia, jossa nainen pääsee eroon yhteisön odotuksista kuten naimisiinmenosta ja oikean, hyvän työpaikan hankinnasta, mutta kyllä itsekin pystyn kirjaan samaistumaan, vaikka minut on haluttu kokonaan odotusten yhteiskunnasta ulos. 

Vaikka kirja on aika lyhyt, noin 120 sivua, se ei tunnu liian lyhyeltä vaan loppuu juuri oikeaan aikaan, kun Keiko pääsee seikkalujen jälkeen takaisin rakkaaseen lähikauppaansa.