Kun länsi hylkäsi Ukrainan

Ukrainan sodan viimeisimmän vaiheen alusta tuli kuluneeksi hiljattain kaksi vuotta, eikä loppua näillä näkymin näy. Itse sotaa on todellisuudessa käyty jo 10 vuotta, joten yksi pitkäaikaisimmista konflikteista tänä päivänä. 

Somessa ihmiset huusivat tietenkin Slava Ukrainia Ukrainan lippuineen, mutta todellisuus on, että länsi on jo jättänyt Ukrainan. 

Mielenosoituksessa ei ollut Suomessa Senaatntorilla kovinkaan paljon ihmisiä. Länsimaalainen on elämästä nautiskelija ja välttelee kaikenlaista kärsimystä ja varsinkin kuolemaa.

Se innostuu hetkeksi, mutta haluaa sitten jo uutta. Se unohti jo vajaassa viikossa oppositiojohtaja Navalnyin, vaikka somessa häntä hehkutettiin muutama päivä. Ja nyt he huutavat Palestiinan puolesta. Mutta sekin unohtuu. Uskokaa pois.

Länsi kuitenkin kannustaa Ukrainaa jatkamaan sotaa katteettomilla lupauksillaan, vaikka kaikki tietävät, ettei Ukraina voi voittaa sotaa. Ei edes massiivisella avulla. 

Ainoa millä sota todellisuudessa loppuisi olisi täydellinen suunnan muutos Venäjällä ja sellaista ei ole edes luvassa Putinin kuoltua tai kaaduttua. Venäjähän on uhrannut jo valtavan määrän sotilaita Ukrainassa. Ukraina joutuu luovuttamaan alueitaan, kuten Suomellekin kävi aikoinaan.

Länsi tulee välttelemään viimeiseen asti osallistumasta taistelutoimiin, sillä täällä täysimittainen sota olisi pehmeämpään elämään tottuneille kauhistus, eivätkä he kestäisi sitä. 

Ironista kyllä varsinkin Suomen ja Ruotsin madellen hankittu Nato-jäsenyys vaan vie lähemmäksi tätä pelättyä hetkeä. Ja vielä ironisempaa, ettei tätä edes haluta ymmärtää. 

Sitä ei tiedä kukaan, olisiko nyky-Venäjän sotainen käytös saatu vältettyä, jos länsi ei olisi suhtautunut alentuvasti Putiniin 2000-luvun alussa, silloin kun tämä oli vielä kiinnostunut olemaan osa länsimaista maailmanjärjestystä. 

Nythän hän on rakentamassa omaa maailmanjärjestystään muiden lännen hylkimien valtioiden kanssa.