Kirja-arvio: Märta Tikkanen - Vuosisadan rakkaustarina: Kun viina on avioliiton osapuoli

 

Suomenruotsalaiset kirjailijat ovat eteviä kuvaamaan epäonnistuneita ihmissuhteita ja avioliittoja. 

Niin myös Märta Tikkanen on samoin kuin hänen edesmennyt miehensä Henrik Tikkanen oli. Joka hänkin ruoti kirjoissaan avioliittoaan. Lasten lisäksi heidän avioliittonsa tuotti hyvää kirjallisuutta.

Vuosisadan rakkaustarina on lähes minun ikäiseni kirja vuodelta 1978, mutta se on yhä tuore kirja. Se oli aikoinaan poikkeuksellinen nyyntimenestys. Ja tuskin alkoholismi ja juopot mihinkään ovat katoamassa. 

Kirja on erikoinen proosa/runoteoksen välimuoto. Nykyään sitä kai voisi kutsua säeromaaniksi. Jollain tavalla keitos toimii todella hyvin. Ehkäpä juuri siksi, että se on tavattoman aito. Kuin purkaus.

Henrik ja Märta Tikkanen pysyivät naimisissa loppuun asti, mutta mitä kirjan perusteella voi todeta, niin helppoa se ei ainakaan ollut. Ihmiset tosin erosivat vähemmän herkästi ennen vanhaan toisen osapuolen juopottelun takia. 

Jos joku ei tiedä millaista juopon arki tai hänen kumppaninsa arki on, tämä kirja kannattaa lukea. Märta riepottelee miehensä vereslihalle, mutta toisaalta myös itsensä. Hän tietää olevansa mahdollistaja, koska hoiti arjen. Eikä lähtenyt. Kaikille se lähtökään ei ole niin helppoa. 

Pariskunnalla taisi tosiaan olla rakkautta pohjana. Vaikkakin mielipuolista ja vääristynyttä rakkautta. Sellaistahan rakkaus usein on. Ei järkeä.  Kirjaa on välillä tuskallistakin lukea mutta yhtä kaikki lukemista on pakko jatkaa.