sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Kirjailijakierroksella Helsingissä


Tällä viikolla kävin Helsingissä kirjailijakierroksella. Kiitos Julkisen alan tiedottajien yhdistyksen suoman mahdollisuuden. Eli tutustuin Helsinkiin kirjailijoiden kohtaloiden kautta.

Kaikkihan tiedämme, ettei ne kirjailijoiden kohtalot useimmiten kauniita ole. Teksti on ystäväni Mirja Antilan tallentamaa ja itse koetin parhaani kuvata bussin ikkunan läpi.

Olkaa hyvä, Helsinkikin on täynnä historiaa. Kuten tiedämme, historia on jo itsessään kiehtovaa. Kuvat eivät ole linkittyneet tekstiin, huom., vaan vapaan runollista.



Kirjailijakierroksella tutustuimme runoilijoiden ja kirjailijoiden Helsinkiin,
mm. Kruununhaan, Töölön ja Kallion kaupunginosiin. Kruununhakaa on kuvattu runoilijoiden kaupunginosaksi. Siellä Johan ja Fredrika Runeberg viettivät avioliittonsa ensi vuodet muutettuaan Turun palon jälkeen Helsinkiin v.1828. Siellä perustettiin 1832 Helsingfors Morgonblad -lehti, jonka ensimmäinen toimittaja Runeberg oli. Helsingin-vuosinaan Runeberg asui useissa eri osoitteissa eri puolilla kaupunkia.



Alkuvuonna 1837 Runeberg sai Porvoon kymnaasin roomalaisen kirjallisuuden lehtorin viran ja perhe muutti pysyvästi Porvooseen. Runebergin patsas Esplanadin puistossa paljastettiin 1885. Muistomerkissä ei missään mainita, ketä se esittää. Oli itsestään selvää, kenestä oli kysymys. Karhuntaljaan pukeutuneen Suomi-neidon oikeassa kädessä on laakeriseppele ja jalkojen juuressa kirjapino. Patsaan teki runoilijan poika, kuvanveistäjä Walter Runeberg.





Opinnot ovat aina houkutelleet maaseudun kirjailijoita Helsinkiin, kuten Juhani Ahon, Eino Leinon, Joel Lehtosen ja Aleksis Kiven. Juhani "Jussi" Aho (syntyjään Johannes Brofeldt, vuodesta 1907; 11.9.1861 Lapinlahti-8.8.1921 Helsinki) oli ensimmäinen suomeksi kirjoittanut ammattikirjailija. Hänen kirjailijanuransa kesti jopa nelisenkymmentä vuotta.

Esplanadin puistossa Helsingissä on Lauri Leppäsen veistämä Eino Leinon patsas, joka paljastettiin 1953. Patsaaseen on kaiverrettu säe Leinon Väinämöisen laulu -runosta: Yksi on laulu ylitse muiden: ihmisen aattehen hengen ankara laulu. Mielenkiintoinen yksityiskohta patsaassa on sen käsi, johon on valettaessa asetettu viiden markan kolikko. Tämä liittyy legendaan, jonka mukaan Leino lausui eläessään, ettei ole köyhä niin kauan kuin hänellä on markan lantti kädessään. Opas kertoi lisäksi pikkupojasta, joka oli löytänyt Leinon unohtaman kuuluisan lierihatun puistonpenkiltä ja kuinka Leino aina tämän jälkeen antoi pojalle tämän nähtyään kolikon kiitoksena.




Joel Lehtonen osti vuonna 1915 säästöillään itselleen Hörneborg-nimisen huvilan silloisesta Huopalahden kauppalasta läheltä Helsinkiä.1922 jälkeen Lehtonen asui elämänsä loppuun saakka kesiä ja ulkomaanmatkoja lukuun ottamatta enimmäkseen Hörneborgin talossaan. Vuoden 1933 jälkeen Lehtosta pitkään vaivannut selkärankareuma alkoi pahentua niin että hän oli lähes liikuntakyvytön ja kärsi unettomuudesta ja masennuksesta. Kesällä 1934 hän ei enää pystynyt kirjoittamaan kipujen takia ja viikkoa ennen 53-vuotissyntymäpäiväänsä Lehtonen hirttäytyi kotonaan Huopalahdessa työhuoneensa kattoon maalatun tähtitaivaan alle. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemeen: U21b-18-2. Joel Lehtosen Hörneborgin huvila löytyy edelleen Helsingin Etelä-Haagan Sankaritieltä.





Töölö oli Marja Jotunin "Huojuvan talon" sekä monien Mika Waltarin ja muiden Tulenkantajien 1920-luvun romaanien tapahtumapaikkana. Maria Gustaava Jotuni (vuoteen 1906 Haggrén, vuodesta 1911 Jotuni-Tarkiainen, 9. 4.1880 Kuopio-30.9.1943 Helsinki) oli merkittävä suomalainen kirjailija ja näytelmäkirjailija. Hänen poikansa Jukka ja Tuttu Tarkiainen kiipesivät talon katolle, niin että piti hälyttää poliisi apuun.

Helsingin Etu-Töölössä on lähellä Waltarin kotia Waltarille omistettu veistos. Se ei ole näköispatsas, vaan Veikko Hirvimäen veistos Kuningasajatus on saanut ideansa Turms kuolemattomaan sisältyvästä lauseesta "Ihmisessä itsessään ovat pisimmät matkat." Aikoinaan käytiin kiivasta keskustelua, millainen sen tulisi olla. Monet olisivat halunneet nimenomaan näköispatsaan. Waltari itse lausui julki toivomuksen, että kun hänestä aika jättää, hänen muistokseen rakennettaisiin Helsingin keskustaan julkinen pisoaari. Waltarin synnyinkodin paikalla on Helsingin työväenyhdistyksen talo.




Myös Kalliosta on kirjoitettu monia runoja ja romaaneja. Oman patsaansa kaupunginosaan on saanut stadin runoilija Arvo Turtiainen. Kalliossa sijaitsee myös Josafatin laakso, jossa on Tauno Palon puisto, Josafat-nimi tulee Raamatusta.




Kirjailijoille ja taiteilijoille tärkeitä kohtaamispaikkoja ovat aina olleet teatterit, ravintolat, kahvilat ja kylpylät, esim. Esplanadin vanhat ravintolat, Seurahuone, Kappeli ja Kämp sekä edesmennyt Bronda. Hotelli Torni on kuuluisa kirjailijakokouksista ja kulttuurikeskusteluistaan; sen kabinetissa suunniteltiin Minna Craucherin murha vuonna 1932.

Villa Kiven Töölönlahden rannalla tunnistaa terävästä tornista. Se on kirjailijoiden käytössä oleva puuhuvila Helsingin Linnunlaulussa osoitteessa Linnunlauluntie 10. Puurakenteinen, valkoinen talo on arkkitehti Selim Lindqvistin käsialaa vuodelta 1890. Sen rakennutti Niilo Michelsson. Villa Kivi on alusta alkaen ollut kirjailijoiden tyyssija. Nimen Villa Kivi se sai Aleksis Kiven päivänä. Siellä ovat aikojen saatossa vierailleet muun muassa Juhani Aho, F. E. Sillanpää ja Eino Leino. Helsingin kaupunki hankki talon sivurakennuksineen omistukseensa ja luovutti sen Kivi-talo Säätiölle vuonna 1985.




Maila Talvion kotonaan Helsingissä pitämä kirjallinen salonki nousi myös kuuluisuuteen. 1920-luvun lopulla Talviolle alkoi uusi luomiskausi jolloin hän keskittyi historiallisiin romaaneihin. Näitä olivat vuosina 1929-1935 julkaistu Helsingin historiaan liittyvä romaanitrilogia Itämeren tytär ja Talvion viimeinen romaani Linnoituksen iloiset rouvat (1941) jossa tapahtumaympäristönä oli Suomen sodan 1808-1809 aikainen Viaporin linnoitus.




Suonionkatu Julius Krohnin mukaan, joka toimi useiden J. L. Runebergin teosten suomentajana, usein salanimellä, osin kollektiivisen fennomaaniryhmän johtavana jäsenenä. Myös Maamme -laulun suomenkielisten sanojen väitetään olevan hänen käsialaansa. Kirjailijanimellä Suonio hän julkaisi runoja (muun muassa teos Mansikoita ja mustikoita 1856-61 ja teoksen Kuun tarinoita sekä toimitti kuvalehtiä, kuten Suomen Kuvalehteä. Lisäksi Krohn suomensi useita Walterin Scottin romaaneja. Hän oli Aino Kallaksen isä.

Wecksellintie Eirassa, Josef Julius Wecksellin mukaan, (19.3.1838 Turku-9.8.
1907 Helsinki) joka oli suomalainen runoilija ja näytelmäkirjailija. Wecksellin ura oli erittäin lyhyt, mutta menestyksekäs. Hän ehti julkaista virallisesti uransa aikana vain kaksi teosta, runokokoelman Valda ungdomsdikter, 1860 ja näytelmän Daniel Hjort 1863. 24-vuotiaana Wecksellin henkinen tasapaino murtui, ja hän joutui Lapinlahden mielisairaalaan, jossa hän vietti loppuelämänsä. Weckselliä pidetään lahjakkaimpana romantiikan jälkimaininkien ruotsinkielisistä kirjailijoista.




Ympyrätalon vieressä Porthaninrinteellä sijaitseva Sodan ajan naisen muistomerkki paljastettiin 12.10.1996. Patsaassa on kahdeksan metriä korkea terästorni ja 7,5 metriä leveä harmaa paasi Kurun harmaasta graniitista. Kolmen sepän patsas on Felix Nylundin veistos Helsingin Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien risteyksessä, Kolmen sepän aukiolla. Valmistumisvuosi 1932. "Pääsepän" kasvonpiirteet ovat runoilija Arvid Mörnen, (6.5.1876 Kuopio -15.6. 1946 Kauniainen) joka oli suomenruotsalainen kirjailija.





Erkki Vala (sukunimi vuoteen 1928 Wadenström) (17.12.1902 Porvoo-14.2.1991
Helsinki) oli suomalainen toimittaja, kustantaja, kriitikko ja kirjailija. Hänen vanhempi sisarensa oli runoilija Katri Vala, joka Helsingissä v.1930 solmi avioliiton kemistin koulutuksen saaneen vasemmistoradikaalin Armas Heikelin kanssa. Katri Valan puisto on Helsingin Sörnäisissä ja hänet on haudattu nimikkopuistoonsa Hämeentien puoleiseen rinteeseen. Kallion kirjasto 1912 oli Suomen ensimmäinen täysin kunnan rahoilla rakennettu kirjastorakennus.




Oksasenkatu runoilija August Ahlqvistin mukaan, Karl August Engelbrekt Ahlqvist, kirjailijana A. Oksanen (7.8.1826 Kuopio-20.11.1889 Helsinki) oli suomalainen runoilija, suomalais- ugrilaisten kielten tutkija ja vuodesta 1863 ystäväänsä Elias Lönnrotia seurannut Keisarillisen Aleksanterin yliopiston suomen kielen professori (myöhemmin myös kansleri) . Ahlqvistia pidetään fennougristiikan perustajana. Ahlqvistin suuri innoittaja oli J. L. Runeberg ,jolta hän peri kansallisromanttisen näkökulman. Hänen kirjailijanimensä oli A. Oksanen, jota hän alkoi käyttää Kuopiossa kirjoittaessaan Saima-lehteen, jota toimitti tuolloin J. V. Snellman. Hän tuomitsi kritiikissään Aleksis Kiven Seitsemän veljestä-kirjan.




Topeliukselle haluttiin saada patsas myös pääkaupunkiin, ja Svenska Litteratursällskapet aloitti vuonna 1908 varojen keräämisen hanketta varten. Tästä seurasi yksi Suomen kuuluisimpia patsaskiistoja, jossa vastakkain olivat perinteisen näköisrealismin ja modernin muistomerkkitaiteen kannattajat. Kuvanveistäjä Ville Vallgren veisti realistisen muistopatsaan, jossa Topelius on kuvattuna lasten ympäröimänä Vaasan patsaan tapaan, ja tarjosi sitä sekä Litteratursällskapetille että Helsingin kaupungille. Nämä eivät kuitenkaan halunneet ottaa veistosta vastaan.




Vuonna 1929 Litteratursällskapet järjesti
muistomerkkikilpailun, jonka voitti Gunnar Finnen veistos Satu ja totuus. Finnen veistos oli modernistisempi kuin Vallgrenin: se ei ollut Topeliuksen näköispatsas, vaan siinä oli kuvattuna kaksi allegorista alastonta naishahmoa.
Finnen veistos synnytti kiivasta vastustusta ihmisissä, jotka pitivät Vallgrenin realistista Topeliusta parempana, ja kirjailija Maila Talvion ympärille syntyi nopeasti kansanliike, joka hankki varat Vallgrenin patsaan pystyttämiseksi Helsinkiin. Tämän vuoksi vuonna 1932 Helsingissä paljastettiin kaksi Zachris Topeliuksen muistopatsasta: Vallgrenin realistinen Topelius ja lapset Koulupuistikossa ja Finnen symbolistinen Satu ja totuus Esplanadin puistossa. Satu ja totuus -patsas oli sotien aikana Kellokoskella säilytyksessä.





Paciuksenkadun länsipuolella sijaitseva Vähä-Meilahden alue on alun perin perustettu helsinkiläisten kesähuvila-alueeksi 1880-luvulla. Senaikaisia huviloita on edelleen yksityisomistuksessa, nyt jo talviasuttuina, jotkut kolmannella sukupolvella. Niitä on myös kahviloina ja muun muassa Lastenklinikan potilaiden perheiden käytössä.

Janssonit asuivat Toven lapsuuden ja nuoruuden ajan Helsingin Katajanokalla Luotsikatu 4:ssä, joka oli viereisessä korttelissa toimineen kahviyhtiö Pauligin omistama vuokratalo ja siinä asui paljon taiteilijoita. Janssonien hallussa oli ylimmän kerroksen ateljeehuoneisto, jonka edellinen asukas oli ollut taidemaalari Hugo Simberg. Keväällä 1936 suurin osa taidemaalariluokan oppilaista jätti Ateneumin. Tove Jansson ja kolme muuta oppilasta, Runar Engblom, Christian Sibelius ja Unto Virtanen, vuokrasivat yhteisen ateljeen Ullanlinnan Tähtitorninkadulta. Jansson ja hänen elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilä asuivat ja pitivät yllä galleriaa Helsingin Kaartinkaupungissa Ullanlinnankadulla.




Jalmari Finne, asui Kruunuhaassa ja kuoli v.1938 Hgissä. 1953 lähtien Ilmari Kianto vietti talvet Helsingissä, Otavan omistamassa kirjailija-asunnossa Mariankatu 24:ssä. Kianto kuoli keuhkokuumeeseen vähän ennen 96-vuotispäiväänsä 1970 Helsingin Auroran sairaalassa. Saima Rauha Maria Harmaja 8.5.1913 Helsinki-21.4.1937 Helsinki Hella Wuolijoki toimi aktiivisesti politiikan kulisseissa. Hän piti 1918-1920 poliittista salonkia Helsingin Eirassa sijainneessa asunnossaan. Runoilija L. Onerva asui kuulemma samassa talossa (oik. Hilja Onerva Lehtinen, 28.4.1882 Helsinki-1.3.1972 Helsinki). Henrik Tikkanen asui Mariankatu 26:ssa, hänen samanniminen kirjansa ulottuu 1950-luvulta 20 vuotta eteenpäin. Keskeisenä teemana teoksessa on kirjailijan kohtalonyhteys alkoholisoituneena kuolleeseen isäänsä.




Mannerheimintie on Helsingin pisin katu, 5,5 km pitkä. Aleksis Kiven patsas oli sotien aikana peitetty lautaverhouksella, joka oli vuorattu hiekkasäkein.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe