Helsinki, Sipoo ja minä

Niinhän siinä sitten kävi, että Helsinki nappasi Sipoosta sen haluamansa palasen lähes neitseellistä maata. Siis oikea vanhan ajan neidon ryöstö sananmukaisesti. Olen yrittänyt ymmärtää näitä Helsingin vaikuttimia, mutta en vain pysty. Olen aina ollut/tulen olemaan heikomman puolella ja tässä asiassa Sipoo on takuulla heikompi osapuoli. Oikeustajuuni ei uppoa tällainen mafiatyyliin tehty tarjous, josta ei voi kieltäytyä. Ja juuri silloin kun kunnallispäätöksenteko on avoimempaa kuin koskaan ennen. Ja sitten haetaan vielä kumileima isoilta pojilta (lue hallitus).

Saa nähdä mitä hallinto-oikeus sanoo teon laillisuudesta. Sydämeni on sipoolaisten puolella. Tassut irti Sipoosta! Samallahan lähtee Vantaastakin taas palanen, mutta en oikein osaa ikävöidä jo valmiiksi rehevöityvää merenlahteakaan. Vantaalta Helsinki on jo aiemmin ryöstänyt Malmin ja Vuosaaren. Miten perustella enää sipoolaisille uskoa kuntapolitiikkaan, kun toiset kuitenkin tekevät mitä lystäävät? En myös ymmärrä ikuista vimmaa kasvuun ja rakentamiseen. Pitääkö jokaikinen niemennotko rakentaa Etelä-Suomessa täyteen ennen kuin ollaan tyytyväisiä? Missä kasvun raja tulee vastaan? Tuleeko koskaan? Ja missä ovat muut arvot tässä maailmassa?

Oma suhteeni on vantaalaisena rakentunut Helsinkiin oikeastaan vasta aikuisiässä. Olen ollut niin kotipaikkauskollinen, että ensimmäistä kertaa kävin yksin Helsingissä vasta murrosikäisenä. Ja tein itsestäni juntin helsinkiläisten silmissä, kun en edes tiennyt, mikä on ratikkalippu. Olisin yhtä hyvin voinut huutaa ääneen jo "hyvvee päevee, mikä se tällane pien juna oekein on, joka keskel kaupunkii kulkoo". Nykyisin Helsingissä tulee juostua jo harva se päivä työn ja pääkaupunkiseudun yhteistyön ja yhdistystoiminnan nimissä. Ja kaupunki on tullut tutummaksi. Työni ja yhdistystoiminnan avulla olen saanut  tutustua monipuolisestikin Helsinkiin. Eikä Helsingissä vikaa ole, tykkään eritoten vanhoista taloista. Erityinen suosikkini on Kansallisteatteri. Ja voisin hyvin kuvitella asuvani Kalliossa tai jossain muuta perinteitä omaavassa kaupunginosassa.

Itse helsinkiläisyys on jäänyt minulle vieraaksi. Onko sellaista sen enempää kuin vantaalaisuuttakaan? Kantakaupunkilaiset tuntevat varmasti enemmän helsinkiläisyyttä kuin mellunmäkeläiset. En tiedä. Joku helsinkiläinen osaisi kertoa paremmin. Maaseutulaisten silmissä pääkaupunkiseutu on jo yhtä. On aivan turha selittää olevansa vantaalainen Heinävedellä. Stadilainen sinä olet p...le! Mutta minähän olen vantaalainen, vaikka sitä sätinkin. Samanlaillahan sitä on monesti ilkein niitä kohtaan joista eniten välittää. Itse haluaisin, että pk-seudun kaupungit säilyisivät itsenäisinä. En näe mitään etua Megapoliksesta, mikäli yhteistyö vailla rajoja saadaan muutenkin toimimaan. Ja uskon että saadaan kun on pakko. Suuri ei ole välttämättä aina kaunista.

PS. Kesän kohututkimuksesta menee palkinto tälle terveydenhuollon tehottumuutta tutkineelle kaverille. Tiedottajana täytyy sanoa, että julkistamishetki oli loistava. Lehdistö janoaa uutisia juhannuksen jälkeen, kun uutistuotanto hiljenee kaikkialla ja kesätoimittajille täytyy löytyä töitä. Ja tehottumuutta toki löytyy terveydenhuollossa, turhia tutkimuksia sekä leikkauksia varmasti tehdään. Mutta liikaa henkilökuntaa terveydenhuollossa ei todellakaan ole! Lupaan henkilökohtaisesti järjestää kierroksen vanhainkoteihin ja sairaaloihin ja terveysasemille niille, jotka tällaisia väittävät. Hoitajia on aivan liian vähän ja piste samoin kuin lääkäreitäkin. Sitäpaitsi en ymmärrä, miten täysin toisten avun varassa elävän ihmisen elämä olisi jotenkin parempaa yksin kotona kuin esim. vanhainkodissa mitä tämäkin tutkimus väitti.

PS.PS. Jos joku etsii hyvää musiikkia kuunneltavaksi kannattaa kuunnella Jeff Buckleyn Grace. Ostin levyn ja se on tosi hyvä. Hallelujahin voisi melkein nimetä yhdeksi kauneimmaksi koskaan tehdyksi biisiksi erityisesti Buckleyn esittämänä.