Vähän sadun hämyä Suomeenkin

Paraikaa taitaa vieläkin Suomen kamaralla viettää aikaa Norjan kuningaspari. Olen aina ihmetellyt niitä ihmisiä, jotka lähtevät heiluttamaan vaikkapa nyt Norjan lippua presidentin linnan eteen, kun kuninkaallisia on luvassa.

Voiko sitä enempää enää itseään rahvaaksi tehdä? Puuttuu enää vain maata viistävä kumarrus ja "teidän majesteettinne". Ovatko kuninkaalliset jotenkin ansainneet tämän erityishuomion osoituksen? No, hehän ovat sattuneet syntymään jo valmiiksi julkkiksiksi etuoikeutettuun perheeseen. Hömppäjulkkiksetkin ovat sentään taistelleet tiensä julkisuuteen.

Ehkä kuninkaallisten ihannoinnissa on kyse tavallisten ihmisten kaipuusta satuelämään. Kaikkihan tietävät ne prinsessa- ja prinssisadut. Oma tylsä kautta ehkä henkisestikin köyhä elämä tuntuu sekin sadulta hetken, kun paistattelee kuninkaallisten varjossa. Tosin tämä satu on ollut kovassa inflaatiossa, kun höpölehdet suoltavat törkyä kuninkaallisista tasaiseen tahtiin, eikä koko hommassa ole enää sitä kansalta kiellettyä hohtoa. Eikä hommassa sinänsä pahaa ole jos se iloa tuo elämään, itse en lähtisi hurramaan kenenkään kuninkaallisen perään ainakaan.

Ihmeellisin on minusta kuitenkin prinsessa Dianan lähes myyttinen suosio. En ymmärrä, mitä niin kovaa ja kauheaa on syntyä aatelisperheeseen ja mennä sitten prinssin kanssa naimisiin. Joskin näin myöhemmin tiedämme, että liitto oli rakkaudeton. Silti, mikä hänessä kiehtoo yhä ihmisiä? Kai hän oli sen satumaailman huipentuma. Tosin Dianan tarina taitaa vahvistaa sen, ettei raha ja mainekaan ketään onnelliseksi tee.

Nyt kun kuninkaalliset ovat lopettaneet suppeasta piiristä naimisen, heistä on tullut myös tylsiä, kun veri on vaihtunut ja sukurasitteet siten hävinneet. Ennen he olivat hyvin ekstrovertteja liikkuen hulluuden rajamailla. Jonkin verran kun olen historiaan perehtynyt, löytyy heistä äärimmäisen mielenkiintoisia tarinoita. Silloin kuninkaallisilla pelottavaa kyllä oli vielä valtaakin. Mitä kertovat esimerkiksi lisänimet Mielipuoli, Julma, Vähämieli ja jopa Paholainen. Kaikki nämä herrat löytyvät historian arkistoista. Haluisitko omaksi kansanedustajaksesi?

Niin, kuninkaalliset jaksavat silti kiinnostaa ihmisiä, vaikka mystiikka ja sadunomainen maailma heidän ympäriltään on viety. Aikanaahan Suomeenkin puuhattiin kuningasta, joka jäi Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan sitten tuomatta. Olisikohan sekin yksi syy kuninkaallisintoon Suomessa, meillä kun ei ole sitä omaa kuninkaallisperhettä? Ja siksi jokin julkkispari nostetaan aina innolla lehtien otsikoihin, että saisimme edes ripauksen kuninkaallista loistoa. Ja hurrataan rahvaana presidentinlinnan edessä.

PS. Olen useasti kirjoittanut miehen ja naisen välisestä suhteesta ja miten se on muuttunut/ei ole muuttunut. Nyt se on ainakin todistettu, että näin on kyllä muuttunut. Merikukkahan puolusti Matin kunniaa vessapaperirullan voimin terveysasemajupakassa, eikä toisinpäin, kuten olisi perinteitä ajatellen voinut olettaa. Parista en uskalla puhua tässä yhteydessä, kun en tiedä totuutta.