Pokeri ja muita ilmiöitä

En tiedä, oletteko muutkin huomanneet tämän pokeri-ilmiön. Televisiossa pyörii useampikin pokeri-ohjelma ja jokainen lehtikin melkein kirjoittaa pokerista. Pokeri-ammattilaiset saavat palstatilaa ihan eri tavalla kuin ennen.

Pitkälle ollaan tultu metsäkämppien jätkien kortinlyöntiharrastuksesta siis. Minusta pokerista on tullut ihan liian vakavaa. Mitä mieltä on lätkiä korttia melkein vuorokausi putkeen ja sitten vielä kotona netissäkin. No, vastaus on tietysti raha, mutta rahapelien lakihan on, että harvat voittavat ja muut kynitään. Itse kuulun siihen ihmisryhmään, jota ei rahapelit ole koskaan kiinnostanut. Tai melkein mitkään muutkaan pelit.

Mutta kyllä pokerissa täytyy olla muutakin kuin raha. Ehkä pokerista on tullut suositumpaa vasta nyt, kun ns. helpon rahan hankkimista ei pidetä julkisuudessakaan niin paheksuttavan kuin ennen. Las Vegasin pintaseksikäs ilmipiiri voi kanssa vedota joihinkin ihmisiin. Ihminen pitää myös riskien ottamisesta. Mahdollisuus että kerran voittaa, riittää unohtamaan kaikki epäonnistumiset.

Ilmiöt on mielenkiintoisia. Aina välillä joku juttu nousee vähäksi aikaa otsikoihin ja kansakunnan lempiharrastukseksi. Joskus 90-luvun alussa kaikki tekivät kotiviiniä ja leipäkoneet oli joka taloudessa. Nythän ne pölyttyvät jo nurkassa. Onkohan seuraava suuri ilmiö pokerin jälkeen tämä katuhyppely. En muista nyt harrastuksenkin oikeaa nimeä, mutta siinä kaverit hyppivät pitkin seiniä ja esteitä keskellä kaupunkia. No, kyllähän siinä kunto tietysti kasvaa.

Pokerin lisäksi tämän hetken hittejä on tuunaus. Sunnuntai-iltapäivän ohjelmistosta kaupallisilla kanavilla kohta valtaosa on erilaisia tuunausohjelmia. Tuunataan ihmisiä, autoja ja kohta varmaan mitä tahansa. Taidan sanoa asiaan vaan sen, että pintaa kiillottamalla ei monesti mätää sisällystäkään saa kauniiksi. Tietysti autontuunausohjelmat ovat tehneet ainakin autonrassaajien harrastuksen hyväksyttäväksi tai suorastaan seksikkääksi verrattuna aikaisempaan hienovaraiseen naureskeluun.

Olen pohtinut, syntyvätkö ilmiöt spontaanisti vai synnytetäänkö ne?  Onkohan  mediajäteillä joitain  "agentteja" aina kentällä aistimassa, mistä mahtaisi syntyä seuraava suuri ilmiö?  Ja sitten kun yksi on  keksivänään jotain, niin toiset seuraavat  äkkiä perästä, ettei toinen saa  etulyöntiasemaa. Haluaisin kyllä  uskoa johonkin spontaanimpaan vaihtoehtoon.  Musiikki- ja elokuvamaailma  vaan todistaa muuta. Moni tähti ja bändi on väkisin synnytetty. Joskus ilmiön teko onnistuu, joskus ei. Ihmiset onneksi aistivat edes jonkinlaisen aitouden.