Mistä kaikki tämä vähättely ?

Paraikaa luen kirjaa La Bella Figura, joka kertoo italialaisuudesta italialaisen Beppe Severgninin kertomana. Tai no, kohta olen lukenut kohta kuukauden. Keskittymiskykyni taitaa alkaa olla kolmevuotiaan tasolla ;) Kirja on itse asiassa vieläpä aika hyvä. Aina on vain jotain parempaa tekemistä, vaikka lukeminen kannattaa aina...  No asiaan...

Kaikilla kansoilla näyttää olevan hirveän itsekriittinen tapa arvioida itseään. Bepen teksti on jotenkin tuttua, kun lukee suomalaisten kuvausta itsestään. Aina tulee se sama ennen oli paremmin ja nyt huonommin -asetelma. Tosin siihen myönnän itsekin usein sortuvani, mutta minähän olenkin nostalgikko. Sinänsä on mielenkiintoista lukea italialaisesta kansanluonteesta, kun on Italiaan menossa. Se valmistaa paremmin, kun kymmenen opaskirjaa. Yleensähän kaikki ennakkoon ladatut romanttiset kuvitelmat jostain maasta osoittautuvat kuitenkin pettymykseksi. Jostain muistan lukeneeni Kiina-fanista, joka ei koskaan halunnut matkustaa Kiinaan, koska ei halunnut murskata unelmiaan.

Niin, kansoilla on jokin ihme vimma vähätellä itseään. Suomalaiset ovat kärkikastia tässä asiassa. Meillä kun muka kaikki on aina huonommin kuin muualla. Mutta niinhän se menee, itseään kohtaan sitä yleensä on muutenkin ankarin. Sama ankaruus on yhteisessä kansanluonteessakin. Ei ihme, että sitten kaiken maailman sakemannit (mikä se toimittaja nyt olikaan) ja Financial Times viimeksi ryöpytti meitä oikein olan takaa juopoksi kansaksi ja ankeaksi maaksi elää. No, epäilenpä, että ko. lehden toimittajat ovat piipahtaneet rautatieasemilla. Sieltä kyllä juoppoja ja ankeutta löytää etsimättäkin.

Jokunen vuosi sittenhän oli tämä ruokakohukin, missä nämä "elostelijat" Berlusconi ja Chirac suorastaan sylkäisivät suomalaisen ruoan suustaan. Eikä ihme, kun heille tai muillekaan VIP-vieraille ei tarjota kunnon suomalaista paikallisruokaa, vaan jotain ihme kikkailusafkoja. Itse olen sitä mieltä, jos ei ruoka heille kelpaa, niin olkoot syömättä mokomat elitistit. Karu tosi-asia on kyllä se toisaalta, että Suomesta on mahdotonta löytää edullista suomalaista ruokaa tekevää ravintolaa. Kebab-kojuja ja mäkkäreitä on kyllä joka niemessä ja notkossa taas.

Olen varmaan blogissani aikaisemminkin ihmetellyt, mikseivät suomalaiset ole ylpeitä erityispiirteistään. Ainakin Beppe kuitenkin kirjoittaa hieman hymy silmäkulmassa ylpeydellä italialaisista. Vähän sellaiseen tyyliin, että no, me olemme nyt vaan tälläisia, ottakaa tai jättäkää. Miksi me emme pysty samaan kuin tv-sketseissä. Heti kun mennään johtotason vieraisiin, heittäydymme rähmällemme. Ja kuten viime aikojen Häkämies-kohusta voi päätellä, niin vieläkään ei uskalleta lausua tosi-asioita ääneen. Heti ollaan peloissaan, että se Venäjän karhu murahtaa. No, toisaalta se on kyllä sitä viime aikoina harrastanutkin, joten ehkä tietty varovaisuus saattaakin olla tarpeen.

Onneksi meiltä suomalaisilta sentään puuttuu kollektiivisen syyllisyyden tunne, niin kuin esimerkiksi saksalaisilta. Saksalaisilta ei taas toisaalta itsetuntoa puutu, niin kuin muiltakaan isoilta kansoilta. Heikko itsetunto taitaa olla meidän pienten kansojen ongelma. Tai enpä tiedä, kyllä tuo eteläinen veljeskansamme Viro aika rehvakkaalta vaikuttaa. Toivottavasti muistavat jossain vaiheessa miten ison naapurin vieressä asuvat.

Me suomalaiset taidamme itse olla pahimpia vihollisiamme mitä tulee kansallisylpeyteemme.

PS. Alkuviikon jälkeen olen viimeistään eilisillasta lähtien ollut hyvällä tuulella :)

Eilen kävin kuuntelemassa myös Osmo Soininvaaran luennon Vantaan sosiaalifoorumissa. Täytyy sanoa, että Soininvaara on tämän hetken parhaimpia sosiaalipoliittisia ajattelijoita tässä maassa. Mies puhuu asioista suoraan, eikä kaartele, mikä ei ole tavallista Suomessa.

Lunastin myös hieman aiemmin lupaukseni hoitoapulaiseksi lähtemisestä. Marraskuussa menen päiväksi töihin erääseen palvelutaloon. Minusta luvattiin pitää hyvää huolta, joten en tiedä, olenko hoitaja vai hoidettava ;)