Mistä sitä tulee onnelliseksi?

Kysyin eräältä minulle tärkeältä ihmiseltä blogin aiheita, kun on pieni luovuuskriisi blogin suhteen. Eräs hänen ehdottamistaan aiheista oli mikä tekee minut onnelliseksi. Tartuin tietenkin tähän aiheeseen.

Onhan se aika vaikeakin aihe, kun ei aina edes tajua kuinka onnellinen on, vaan antaa kaiken muun häiritä liikaa. Minusta tuntuu, että tämän päivän ihmisten suurin ongelma onkin tajuta, mitä onnellisuus on. Tai oikeastaan nauttia onnellisuudesta. Ihminen kun hakee jatkuvasti syitä, ettei olisi onnellinen, vaikka kaikki olisikin enemmän kuin hyvin elämässä. Itse myönnän, että olen onnellinen, vaikka en aina tunne olevani onnellinen. Joskus tunne ja elämä elävät niin eri maailmoissa. Ja tietysti yhden päivän aikanakin melankolia ja onni vaihtavat sujuvasti paikkaa.

Eniten minut tekee onnelliseksi kuin näen, että minulle tärkeillä ihmisillä on hyvä olla. Se saattaa ehkä olla hieman hölmöäkin, että ajattelee liikaa toisia ihmisiä, mutta vaikea sitä on rentoutua, jos näkee, että toisella on huono olla. En koskaan lakkaa nauttimasta siitä tunteesta, kun saa toisen ihmisen hymyilemään tai nauramaan. Nauru ja ilo kuulostavat ja näyttävät aina kauniilta. Jostain luin, että miehet ovat yleensä iloisia, kun näkevät, että heidän läheisillään on hyvä olla. Edes jossain suhteessa olen siis kuin tyypillinen mies.

Olen myös sen verran työsuuntautunut, että minulle tulee hyvä olo, kun saan tehdyksi jonkin asian hyvin töissä. Kaikessa kiireessä ja keskeyttämisten keskellä se ei ole aina helppoa. Joskus töissä saa hyviä fiiliksiä (vaikkakin kai liian harvoin) kun onnistuu auttamaan jotain ihmistä, niin että kuulee tämän ilon. Yleensä kun ihmiset vain vaativat, moittivat tai pyytävät. Enemmän kaipaisi sitä kiitos-sanaa elämäänsä. Itse kai jakelen sitä liiaksikin.

Kirjoittaminen tekee minut iloiseksi. Tai oikeastaan kirjoittaminen on minulle pakko. Yleensä kun tiedän etukäteen, koska alan kirjoittamaan. Tulee sellainen tietynlainen fiilis. Yleensä se ei ole iloinen fiilis, mutta sitten kun saa itsestään irti jotain, tulee aina ilon tunne.

Taide ylipäätään tekee onnelliseksi. Varsinkin musiikista ja elokuvista saa niin paljon kaikenlaisia tunteita, ettei niitä saa oikein arkielämästä. Arkielämässä kun tunteet jäävät monesti sen tappavan arkipäivän alle. Elää vaan sellaisessa jonkinlaisessa koomassa. Niinpä onnelliseksi tekee sekin, että tuntee elävänsä. Tuntee sekä hyvät ja huonot tunteet täysillä, eikä peittele niitä. Se tekee olon oikeastaan onnettomaksi. Se, että piiloutuu itseensä.

Ylipäätään onnelliseksi tekevät kai muut ihmiset. Sitä on kaikesta huolimatta sellainen laumasielu, että tykkää jutella ihmisten kanssa. Eniten kai sitä saa tyydytystä, kun onnistuu piristämään allapäin olevaa ihmistä. Ei ihminen voi olla onnellinen ilman kosketusta toisiin ihmisiin,ellei sitten ole erakko ja nimenomaan nauti yksinäisyydestä. Itse en oikeastaan nauti enää yksinäisyydestä, ehkä sitä on joutunut olemaan elämässään liikaakin yksin. Ja loppupeleissä jokainen ihminen on aina tietyllä tavalla yksin. Niin ja kyllähän eläimetkin tekevät onnelliseksi. Eläinten kiintymys kun on niin aitoa. Samoin on lapsien kanssa. (Ainakin silloin kun ne ovat hyvällä tuulella).

Ja tietenkin loppujen lopuksi on tietenkin tosi onnellisuutta tuottavaa, kun saa kiintymystä osakseen. Kuka ihminen ei pitäisi siitä, kun saa huomiota. Varsinkin silloin kun sitä odottamatta osakseen. Onhan se aina kiva kuulla, että on jonkun mielestä hieno ihminen. Meidän pitäisi enemmän kertoa toisillemme kuinka hyviä olemme. Ehkä sitten olisimme edes hitusen onnellisempia joka päivä. Minusta ihmisiä  kun pitää  rakastaa joka päivä, eikä vain merkkipäivinä.