Dave Lindholmia ja Dalia

Eilen kävin kuuntelemassa Dave Lindholmin konsertin. Konsertista jäi tosi hyvä fiilis, joka johtui myös varmaan seuralaisestanikin niin kuin Daven musiikistakin. Dave oli aika hyvässä vedossa samoin kuin Otto Donnerin luotsaama orkesterikin.

Mielikseen sitä kuuntelee vähän kokeneempaakin muusikkoa. Nuoruudenkin laulut saavat uskottavuutta kuin ikää tulee. Tupakka, viina ja villit naiset-biisi ei olisi kovin uskottava nuorukaisen laulamana. Daven ikivihreät uppoaa aina ja blues-biisit herättää syvimmästäkin koomasta.

Konserttisalissakin olevassa konsertissa tulee mukavan intiimi fiilis. Konsertin loputtua tuntui kuin olisi tullut ulos musiikillisesta kohdusta takaisin pimeään syksyiseen maailmaan. Jotenkin sitä vaipui jonkinlaiseen musiikilliseen transsiin, mutta silloin kai konsertti on hyvä kun imeytyy musiikkiin mukaan ja hapuilee laulun sanoja itsekseen. Festareiden kylkimyyryssä vastaava kokemus ei oikein onnistu.

Konsertista tuli uutta intoa omaan kirjoittamiseenkin. Jos joskus pystyisi kirjoittamaan jotain samanlaista kuin Pieni ja hento ote-biisi, voisi varmaan kuolla jo tyytyväisenä ;)

Tänään kävin katsomassa Salvador Dali-näyttelyn. Sekin oli Espoossa niin kuin Daven keikka. Olen siis kahden päivän aikana käynyt useammin Espoossa kuin koko viime vuotena. EMMAssa ei toki ollut Dalin tunnetuimpia töitä, mutta ihan kivan katsauksen Daliin sai. Surrealismin mestari oli tekemisissään yllättävän tarkka ja suunnitelmallinen ainakin oppaan mukaan.

Dali kuuluu niihin taiteilijoihin persooniin, joiden taide on muuten yhtä mielenkiintoista kuin itse taide. Erityisesti minua kiehtoo Dalin ja tämän vaimon Galan suhde. Suhde oli suorastaan maagisen symbioottinen ja ilman Galaa Dali ei kyennyt toimimaan. Niin kuin sitten kävikin kun Gala jätti Dalin. Itsetietoisuuden symboli Dali ei sitten ollutkaan oikeastaan kovinkaan vahva ihminen.

Mielenkiintoista on sekin, että Dali on haudattu nimeään kantavaan museoon. Voisiko sitä enää lähempänä taidettaan ja taiteensa ystäviä olla? Ei taitaisi muuten onnistua tasapäisyyttä korostavassa Suomessa. Dalin kaltainen tyyppi olisi varmasti hyvissä ajoin lukittu mielisairaalaan. Tosin Dalin erikoislaatuinen käyttäytyminen oli osin aivan tietoistakin julkisuuden tavoittelemista. Hän taisi olla niitä ensimmäisiä, jotka tekivät itsestään ilmiön. Tai jotkut väittävät, että Gala teki Dalista ilmiön.

PS. Huomenna menen tekemään juttua vantaalaisesta sosiaalisesta yrityksestä. Toimintaa pyörittävät mielenterveyskuntoutujat, työttömät yms. Sosiaalisia yrityksiä soisi olevan enemmänkin. Minusta oikeus työhön on ihmisen perusoikeuksia, vaikka töissäolo ei nyt aina suurinta onnea kai olekaan. Ainakin silloin kun töitä on.