Kirjamessuilla ja hieman lipsumista ärtymykseenkin

Onnistuin kuin onnistuinkin sitten eilen raahautumaan kirjamessuille. Eilinen oli kyllä ehdottomasti yksi vuoden synkimmistä päivistä. Pimeä, sateinen. Yäk... Edellisen kerran kun kirjamessuilla kävin, siellä oli porukkaa sen verran että sisään mahtui. Kamuni Harri tarjosi vielä ilmaisen lipunkin. Nyt sunnuntai-iltapäivällä porukkaa oli niin paljon, että tuli ahdistava olo, eikä kirjoja edes kunnolla pystynyt katsomaan, puhumattakaan löytöjen tekemisestä.

Kirjamessuista on tainnut tulla liian suosittu tapahtuma. Tai ainakin tilat ovat liian pienet. Mutta eipä Messukeskusta isompia tiloja taida löytyä mistään. Lisäksi minua ärsyttää se, että isot kustantamot tulevat myymään kirjakauppahinnoilla kirjojaan ja rohmuavat isoimmat tilat paraatipaikoilta. Ja vielä lisäksi minua ärsyttää se, että niitä luentoja täytyy olla joka kulmassa. Se tekee muutenkin ihmismassatilaisuudesta entistä levottomamman. Ja lisäksi minua ärsyttää YLEn ja Hesarin läsnäolo messuilla. Miksi niiden täytyy tiedotusvälineinä raahautua paikalle messuesittelijöinä samoin kuin joidenkin järjestöjenkin? Eikö kyseessä kuitenkin ole KIRJAmessut? Kai niitä pienempiäkin kirjamessuja järjestetään, mutta häpeäkseni tunnustan, etten tiedä niistä.

No, joka tapauksessa päätin tukea pienten kustantamojen toimintaa ja ostin Savukeitaan julkaiseman Oscar Wilden kirjan Aristoteles iltapäiväteellä ja muita kirjoituksia. Minun lukuvauhdillani aloittanen sen luvun vasta joulun maissa, mutta lupaan raportoida heti kun saan sen luettua. Olen aina jokatapauksessa pitänyt Wilden sarkastisesta, mutta älykkäästä tavasta kirjoittaa.

Kun nyt pääsin ärsyttävissä asioissa alkuun, niin annan tulla loppuun asti. Miksi sunnuntain lähijunat ovat aina niin h.....n täynnä? Miksi ajatetaan muutamaa vaunua, ainakin itse juuri sunnuntaina taidan työn ulkopuolella eniten liikkua. Tai edes ymmärrettäisiin laittaa enemmän vaunuja, kun on Kirjamessujen kaltainen tapahtuma sentään tiedossa. No, minun on tainnut taas iskeä syysalakulo, kun kaikki mahdollinen taas ärsyttää. Huomenna taas kaikki voi olla toisin. Toivottavasti.

Taidan kohta alkaa kuuntelemaan Carly Simonia. Aivan erinomainen laulaja, jolla on tosi kaunis ja vahva ääni. Tämän levylöydön tein Tikkurilan kirjaston musiikkiosastolta, joka on muuten maan paras musiikkiosasto. Olen käyttänyt ko. paikkaa jo yli kymmenen vuotta, mutta aina sieltä löytyy uutta hyvää lainattavaa. Kirjastolaitos on yksi parasta, mitä tämä ulkomaalaisten vieraidenkin mielestä synkeä maa on saanut aikaan. Ainakin näin syksyn pimeydellä siitä on ollut apua jaksamisessa läheisten ihmisten lisäksi.

Olen muuten kohta päässyt Bob Dylanin muistelmien loppuun. Täytynee raportoida varmaan siitä seuraavassa blogissani. Ai niin, perjantaina olisi sitten lähtö puolestaan Tukholmaan ammattiliiton risteilylle. Mutta kai minulle tekee hyvää välillä käydä jossain muuallakin kuin Helsingissä. Yritän ainakin torstaina vielä päivittää blogiani.

Lopuksi vielä:

Tiedottajajärjestöjen yhteisöviestintätutkimuksen perusteella muodostuu viestinnän ammattilaisen (lukekaa suomeksi tiedottaja) profiili:

 

Keskeiset työtehtävät:

-          mediaviestintä ja -seuranta

-          sisäinen viestintä

-          verkkopalveluiden suunnittelu ja ylläpito

-          lehdet ja julkaisut

 

Koulutus: ylempi korkeakoulututkinto (64 %) 

Työkokemusta viestintätehtävistä vähintään 6 vuotta (74 %), keskimäärin 12 v.  

Useimmiten nainen (86 %) 

Päällikkötason tehtävissä 25 % 

Asiantuntija- tai suorittavan tason tehtävissä 75 %  

Useimmiten työskentelee pääkaupunkiseudulla (71 %) 

Tekee keskimäärin 11 päivää etätyötä vuodessa 

Ikä keskimäärin 42 vuotta 

Kuukausipalkka päällikkötasolla on 4.350 euroa, asiantuntijatehtävissä 3.020 euroa ja suorittavan tason tehtävissä 2340 euroa kuukaudessa (mediaaneja).

 

Kuuluu ammattiliittoon tai työttömyyskassaan.

Enpä taida näistä ehdoista täyttää kuin muutaman...