Vaadin kanta-asiakasedun elämään

En tiedä, oletteko huomanneet saman ilmiön kuin minä, mutta nykyisin (nyt voi hyvällä omallatunnolla kirjoittaa nykyisin) tuntuu pankkeja syntyvän kuin sieniä sateella. Kohta kirjakaupoillakin on oma pankkipalvelu tai pizzaa tilatessakin saat sijoitusvinkkejä. Ruokakaupat ainakin ahnaasti kurkottelevat pankkien suuntaan. Mistä tämä yhtäkkinen into. Myönnän, että en seuraa talousuutisia niin paljon kuin pitäisi. Mutta sen tiedän, ettei minulla ole mitään tarvetta ruokakaupoissa pankkiasioitani hoitaa.

Samaan aikaan ulkomaiset pankit, ainakin nämä maailmanvalloittajaislantilaiset tuppaavat markkinoille. Onkohan kohta enää yhtään kotimaisessa omistuksessa olevaa pankkia? Hulluinta on se, että pankissa asioi aika harvoin. Lähinnä kai kärkytään piensijoittajien taskuja, persaukisten käyttötileistä ei kai niin suurta kilpailua taida syntyäkään. Mutta mikäs pankkeja perustellessa onkaan, kun suurin osa hoitaa pankkiasiansa verkossa muutenkin, niin ei tarvitse palkata muuta kuin ällösliipattuja myyntitykkejä. Mihinköhän tämä kaikki sijoitusrahojen intomyynti menee?

Itsekin olen lankaan mennyt ja jopa hommannut eläkevakuutuksen. Olen siis täydellisesti myynyt nuoruuden periaatteeni ja lähtenyt kaiken maailman höyrypäiden matkaan. Sillä vauhdilla millä sijoitukseni kasvavat tuottoa, olen jo haudassa ennen kuin rahamieheksi pääsen. Eläkevakuutuksestani on sentään iloa perijöilleni, mikäli en eläkepäiviä näe.

Toinen ilmiö mikä jaksaa pientä päätäni ihmetyttää, ovat nämä kanta-asiakkuudet. Joskus suurimpina yhteiskunnanuhmaaja vuosinani kieltäydyin kaikista kanta-asiakkuuksista ja -korteista. Tosin ei kukaan ollut minua kanta-asiakkaaksi vonkaamassakaan. Nyt olen jo Keskon, S-ryhmän ja jopa Stockmannin kanta-asiakas. Stockalla itse asiassa olen vain kerran käynyt, mutta kyllä minut kanta-asiakkaaksi taivuteltiin. Tosin onneksi Seppälässä saa sillä bonusta :) Saavatkohan myyjät jotain provikkaa kanta-asiakasmetsästyksestään. Sen verran hanakasti ne kimppuun käyvät.

Mutta kai tämä kanta-asiakaskorttieni vinguttaminen on vain merkki lähestyvästä keski-ikäistymisestäni. Mielelläni aina lähikauppaan vien sen 5 euron kuponkini, jolla saan hädintuskin pyykinpesujauhoa. S-ryhmästä en edes enää tiedä, miten saan etuni ulos, kun en suostu mihinkään kytkypankkeihin. Ai niin, kaikein huipuinta oli kun tuttavapariskuntani muutaman kuukauden ikäiselle vauvalle tuli postilaatikosta erään kauppaketjun kantiskortti. Pienestä pitäen siis ollaan muidenkin kuin Kelan rekistereissä.

Itse asiassa en tiedä, mihin kaikkeen nämä kaikki kanta-asiakkuudet johtavat. Muuta kuin että joka viikko tulee postissa surkeita kanta-asiakaslehtiä, joita ei viitsi edes lukea. Minä vaadin kanta-asiakasedun elämään.

Ai niin ja toivottavasti kaupan työntekijät menisivät lakkoon, että saisivat edes vähän paremman palkan itselleen. Mikään muu ei tunnu palvelualoilla meinaan onnistuvan. Ostan vaikka viikonlopun lähipizzeriasta pizzaa hengenpitimikseni, mikäli kaupan ovet sulkeutuvat.

PS. Töissä on tiedossa ihan mielenkiintoinen jutunaihe. Olen menossa tekemään juttua koirasta tunnekasvattajana perhetyössä. Voi olla vaikea haastatella tosin päähenkilöä, kun ei osaa koirien kieltä. Joten on tyydyttävä virkamiesavustajaan.