Kostoa ja syyllisiä mediassa

Jokin aika Kalevi Kivistö päätti erota Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajuudesta kai vastalauseena jollekin tv-ohjelmalle, jossa häntä ilmeisesti mustamaalattiin kostoksi. Mediasta onkin tullut tehokkaampi kostonkappale kuin mistään oikeussalista.

Ihmiset kun uskovat liikaa mitä painetussa sanassa kirjoitetaan. Jossain lehdessä oli mielenkiintoinen tutkimus, kun "kadunmiehiltä ja -naisilta" kysyttiin julkisuudessa olleista oikeustapauksista. Osa ihmisistä luuli, että esim. pettäjäpiispa on tuomittu jostain rikoksesta, vaikka aviorikos poistettiin rikoslaista ilmeisesti jo 40-luvulla. No, moraalisen tuomion mies varmasti ansaitsi.

Eilen tuli televisiosta dokkari Michael Mooren tavoista tehdä aika raa´llakin tavalla ohjelmaa kohteistaan. Vanhan ja hauraan Charlton Hestonin ahdistelu kyllä menikin överiksi, oli tämä sitten kivääriyhdistyksen markkinamies tai ei. Jotenkin dokkarista jäi vain kanssa koston maku mieleen. Eli Michael Mooresta on tullut liian suosittu ja mies täytyy pudottaa jalustaltaan.

Sehän se vimmana onkin. Kaikesta täytyy kaivaa extratörkyä. Minusta journalismin pitääkin kaivaa "sontaa" esiin. Onhan se vallan vahtikoira. Mutta, mutta... kaivetaanko sitä hyödyllistä törkyä esiin, vai halutaanko asioita yksinkertaistaa "yksinkertaisille" ihmisille? Jonkin asian tolkuttaminen kuukausitolkulla ei myöskään palvele kenenkään asiaa, niin kuin esim. tämä stasi-lista.

Paljonhan on puhuttu median viihteellisestymisestä. Periaatteessahan homma voi mennä siihen, että poliitikotkin ovat viihdettä, eikä yhteiskunnan asioidemme päättäjiä. Tähänhän on osittain jo menty. Osa poliitikoista on enemmän yksityiselämänsä kautta julkisuudessa kuin asioiden.

Niin, eipä sitä tosiaan kannata oikeussalien tuomioita pelätä, jos maine voi mennä muutenkin. Ja ihan tavallisilta ihmisiltäkin. Taviksestakin voi tulla megajulkkis, jos epäillään vain median kannalta "oikeanlaisesta" rikoksesta. Mieleen tulee esim. Nils Gustafsson, joka myytiin aika armottomasti jo melkein poliisin toimesta iltapäivälehdistön riepoteltavaksi. Gustafsson ei tarvinnut edes hupparia suojakseen ja kesti tosiaan kiirastulensa kuin mies. Ja eipä Alpo Rusinkaan henkinen helvetti varmaan herkkua ollut.

Olisi muuten kivaa vaihtelua, jos syyllisten lisäksi etsittäisiin joskus oikeita ja hyviä tekoja tehneitä ihmisiä. Sen tyyppisen journalismin aika taitaa olla loppu, kun Karpokaan ei enää poronlihapaisteja hyväntekijöille vie.

Ja verkossa sitä vasta voi joutuakin kaikenlaisten hyökkäysten kohteeksi, kun nimettömänä pystyy ihmisiä helposti haukkumaan. Niinpä kai internet on demokratisoinut koston kulttuurinkin.