Kaunein sana ja muita kokemuksia

Varmaan jokainen ykkösen aamun-tv:tä seurannut on huomannut sen suomen kielen kaunein sana osuuden, jossa julkkikset kertovat lempisanoistaan. Aloin tässä mietiskelemään, mikä minusta olisi suomen kielen kaunein sana. Eikä minulla taida yhtä ainoaa suosikkia ollakaan. Äidinkielessämme on mieletön määrä kauniita sanoja.

Heti ensimmäisenä tulisi mieleen taivas, sinä tai vaikka hopea. Sanoihin muuten jää koukkuun, joitakin tiettyjä sanoja huomaa käyttävänsä useammin kuin joitain muita. Taidan siis olla sana-addikti. Kirjoittaessakin käyttää samoja sanoja paljon tai oikeastaan samantyyppistä ilmaisukeinoa, mutta kai se on se oma tyyli, vaikka kaikki eivät siitä pitäisikään. Joskus sen tyylin huomaa katsoo omia tekstejään jonkin ajan kuluttua.

Tallinnan matka meni ihan kohtuullisen hyvin, vaikka ikäväkin tapaus sattui, josta en tässä blogissani viitsi kirjoittaa enempää. Yksi huomio jäi mieleen. Tallinnassa ei tunnu olevan ollenkaan koiria. Ainakaan keskustassa en ensimmäistäkään koiraa muista nähneeni. Ei edes kulkukoiria niin kuin vaikka kymmenen vuotta sitten.

Tallinnassa muuten äänestämisellä on merkitystä paikallisvaaleissakin. Vaalien voittaja kun nimittää virkamieskunnankin. Eipä Suomessakaan voitaisi enää väittää, ettei äänestämisellä ole merkitystä. Varsinkin kun Virossa sen voi tehdä netissäkin. Tietysti poliittinen jatkuvuus taitaa olla vähän sitten niin ja näin. Sain myös tietää, että eräs tuttuni on erään BigBrother-talon asukin äiti. Ihan mielenkiintoista, miten pieni tämä maailma on.

Huomioitteko muuten tämän Ylen nenäpäivän. En oikein päässyt mukaan juoneen. Mikä merkitys pellenenällä on kehitysmaiden auttamisessa? Menikö niiden nenien tuotto Ylelle vai kehitysmaille? Sitäpaitsi ne nenät menevät jokatapauksessa roskikseen.

Lähijunat on muuten sellainen paikka, missä tapaa aina kaikenlaisia ihmisiä (hörhöjä). Eilenkin minut ja koko junavaunu siunattiin. Ei onneksi sentään hautaan. Ja siitä siunauksesta eteenpäin minulla olikin mukavaa tai oikeastaan enemmänkin, joten hyötyä siitä olikin. Junissa voi tosiaan kuulla kaikenlaista rikoskeikan jälkipeleistä kaiken maailman perushumalaisiin, joita ei nyt lähijunissa voi enää ihmeenä pitää. Puhumattakaan iänikuisesta pomojen, kumppanin tai sukulaisten perushaukkumisesta.

Minnehän muuten vartijat katosivat lähijunista, kun yhdessä vaiheessa niitä tuli alvariinsa ja nyt ei enää ollenkaan. Ei sinänsä, että niitä kaipaisin, aika rauhassa junissa saa loppujen lopuksi olla. Enkä edes muista, että kaljankiittaajiakaan junissa olisi viime aikoina enää hirveästi ollut. Asemilla kyllä sitäkin enemmän.

Jaahas, huomenna ajattelin yrittää raahautua käymään kirjamessuille. Sieltä saattaisi löytyä joitain hyviä pokkareita ostettavaksi. Kirjaston kirjoja kun en ehdi/jaksa laina-aikana ikinä lukemaan. Tänään tulee telkusta Che-iltakin, jota täytyy asettautua katsomaan.