Hyvää itsenäisyyspäivää (missä Sven Dufva?)

Nyt olisi taas itsenäisyyspäivä. Ei liene kenellekään yllätys, että minuun ei rinta suorassa asennossa seisominen isäänmaallisia lauluja hoilaten sovi. Olen aina ihmetellyt, miksi itsenäisyyspäivästä on tehty enemmän tai vähemmän militaristinen juhla. Minusta isänmaallisuus on paljon syvemmällä. Se on tunnetta ja tietoisuutta siihen mihin kuuluu. Itse tiedän kirjoittavani suomalaisuudesta/suomalaisille. Ja olevani luonteeltani kai liiankin suomalainen. Koen olevani isänmaallisempi omalla tavallani kuin jos soihtu kädessä seison veteraanimuistomerkillä.

Kunnioitan kaikin tavoin sotaveteraaneja, mutta täytyisi muistaa, että kyllä Suomea ovat muutkin rakentaneet. Jokainen suomalainen, joka nyt elää suhtkoht edellytystensä mukaan rakentaa mielestäni tätä kansakuntaa ja ansaitsee hatunnoston. Itsenäisyyspäivän perinteisiini on kyllä kuulunut Tuntemattoman Sotilaan katselu, mutta sanotaanko, että tänään oli kyllä huomattavasti miellyttävämpää tekemistä kuin istua yksin kotona katsomassa Tuntematonta.

Joku varmaan ihmettelee, että mistä se on Sven Dufvan tuohon otsikkoonsa saanut. No, paljastan salaisuuden, se tulee Irwin Goodmanin ja suosikkisanoittajani Vexi Salmen Juhlavalssi- sävellyksestä. Se meni jotenkin niin, että "tuolla ne herrat karkeloissaan, mutta Sven Dufvaa siellä ei näy". Juuri näinhän on Linnan juhlissa sekä muissa eliitin pippaloissa, joissa ylistetään isänmaata, vaikka sen raivaajia tai isänmaan tekemien virheiden kärsijiä ei juhlissa näy. Ei siis liene yllätys, etten Linnan juhlia seuraa. Miksi kyseistä eriarvoistavaa juhlaa ei voi lopettaa? Mutta ei kai sitä lopeteta niin kauan kuin joitain ihmisiä kiinnostaa pukujen katsominen.

Eilen käytiin katsomassa neiti A:n kanssa romanialainen 4 kuukautta, 3 viikkoa ja 2 päivää -elokuva. Se kertoo abortin tekemisestä 80-luvun lopun Romaniassa, missä sekä ehkäisyvälineet että luonnollisesti abortti oli kielletty. Ihan en kyllä yhtyisi elokuvan arvostelu-ylistyksiin. Elokuva täytyisi katsoa ehkä uudelleen. Ei se ainakaan dvd:nä toimisi. Eikä sen sinänsä ole tarkoituskaan olla viihdyttävä komedia niin kuin neiti A sanoi. Ajatuksia se kyllä herätti niukalla ilmaisullaan ja aiheellaan. Itse koen kyllä abortin aina viimeiseksi keinoksi, jos joitain muita mahdollisuuksia on käytettävissä. Mutta tuon ajan Romaniassa laiton ja siten vaarallinen abortti taisi olla ainoita vaihtoehtoja mitä käytettävissä oli.

Elokuvan jälkeen käytiin syömässä ja sitten keskusteltiinkin vakavasti. Loppujen lopuksi oli kuitenkin kivaa yhdessä. Neiti A jaksaa kyllä kiehtoa minua, vaikka joskus ehkä häntä onkin vaikea ymmärtää (niin tosin varmaan minuakin), mutta ehkä minua varten täytyykin olla sellainen tyyppi, jossa riittää älyllistä ja sielullista, tunne ja muutakin haastetta. Hänessä on vielä paljon sellaisia ominaisuuksia, jotka vetoavat minuun. Jokin vaisto kertoo, että hänestä täytyy pitää kiinni. (ja niin kyllä pidinkin). Sitä paitsi hän osaa laittaa vallan erinomaisen aamiaisen.

No joo, se yksityiselämäni paljastuksistani. Ajattelin vain ottaa vähän Seiska-journalismia käyttöön, jotta lukijoiden kiinnostus säilyisi. Huomenna olisi ohjelmassa pari juttukeikkaa kehitysvammaisten toimintakeskuksessa ja ympärivuorokautisessa päiväkodissa. Tilaamani P.J.Harveyn levy ei ollut vieläkään tullut. Höh. Onneksi ystäväni J oli postittanut Rory Gallagherin levyn, jota taidan alkaa kohta kuuntelemaan oli se sitten isänmaallista tai ei. Ainakin irlantilaisista.