Kirja-arvio: Päivi Ketolainen: Laukku-Leena - Naiskulkurin tarina
Nyt tästä harvinaisesta kulkurista on tehty kirja toimittaja Päivi Ketolaisen toimesta. Se pohjautuu Laukku-Leenan säilyneisiin päiväkirjoihin. Hän kuoli 2021, päiväkirjojensa perusteella siihen, että jätti hoitamatta syöpänsä.
Päiväkirjoistakaan ei selviä varsinaista syytä, miksi Leena aloitti kiertämisen. Hän ei edes hakenut itselleen kuuluvia tukia alkuun vaan eli pulloja keräämällä. Hän oli täysin vapaaehtoisesti syrjäytynyt ja ei edes kaivannut ihmisten seuraa.
Hän ei edes lopettanut kiertämistä eläkkeen saatuaan vaan lopetti vasta, kun ei yksinkertaisesti enää pystynyt siihen henkisesti ja fyysisesti.
Mikään puliämmä Leena ei ollut, pikemmin hän halveksi juoppoja. Hän oli käynyt kouluja, jopa yliopistossa asti. Vaeltamisensa hän aloitti äitinsä kuoltua ja sisarustensa myytyä rintamamiestalon, jota hän asutti äitinsä kanssa. Jonkinlainen vastalause tai hätähuuto maailmalle.
Leena oli aito ihmisvihaaja. Hän ei voinut sietää ihmisiä, kaikkein vähiten sisaruksiaan ja viranomaisia. Hän rakasti kissoja ja muita eläimiä. Leenan omalaatuinen elämäntapa tietysti veti puoleensa kuin kärpäspaperi ihmisiä.
Kaikenlaisia ihmisiä riitti. Pikkupoikia kiusaamassa, toimittajia väkisin haastattelemassa ja kaikenlaisia auttajia. Leena ei tosin päiväkirjamerkintöjensä perusteella ollut kovin kiitollinen auttajilleen, hän haukkui heitä melkeinpä rumemmin kuin muita ihmisiä.
Varkaat olivat hänelle pakkomielle ja hän tehtaili rikosilmoituksia, vaikka kadonneet tavarat usein löytyivät lukuisista laukuista. Kaiken vihan ja kiukun lomassa hän teki yllättävän tarkkanäköisiä arvioita yhteiskunnasta. Useimmiten tietenkin halveksivaan sävyyn tietenkin. Poliitikkoja hän vihasi erityisellä antaumuksella.
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kirja poikkeusyksilöstä ja kulkurin elämäntavasta, joka on kadonnut. Leenahan ei ollut mikään diginomadi vaan eli kurjuudessa eikä postaillut upeita kuvia maailmalta someen.
Kommentit
Lähetä kommentti