Kirja-arvio: Ossi Nyman - Röyhkeys: Kirja, joka uskalsi arvostella pyhää työtä
Ossi Nymanin Röyhkeys kuuluu niihin romaaneihin, joista olisin toivonut pitäväni. Se ei kuitenkaan missään vaiheessa vienyt minua mukanaan.
Ossi Nymanin audiofiktiivinen, muun muassa työttömyydestä kertova romaani jää jotenkin hajanaiseksi.
Ensiksi siinä seikkaillaan Bruce Springsteenin konsertissa yli 80 sivua. Varmasti Bruce-faneille kiinnostavaa tavaraa, mutta itse kahlailin osuuden läpi.
Työttömyyskurssista kertova kakkososio on selkeästi kirjan parasta antia henkilöhahmoineen. Ainakin jos on itse elämässään osallistunut työvoimatoimiston kursseille, niin ei voi olla samaistumatta. Kurssit kun pidetään kurssituksen takia ja niihin saapuvat haluttomat ja pakoitetut.
Kukaanhan ei edes oleta pitkäaikaistyöttömän työllistyvän, hän itse työllistää virkailijoita tai palveluntarjoajia. Tavoitteena on pitää kiinni elämässä jollain tavoin tai mikä parempi potkia pois työttömyystuista karensseille sossun varaan.
Kolmososiossa kirja jotenkin hajoaa, on vaikea pysyä kärryillä koska puhuu kukin. Olen ehkä yksinkertainen, mutta minulle tämä kaikki oli liian vaikeaa. Ilmeisesti kriitikoille ei, sillä kirjaa on kehuttu.
Vaikea kuvitella, että tästä kirjasta olisi syntynyt se raivo, mikä Nymanin lanseeraamasta termistä ideologinen työttömyys syntyi.
En usko, että monikaan raivostuneista on edes lukenut kirjaa loppuun. Enemmän ihmisiä ärsyttikin Nymanin antamat haastattelut. Työvoimatoimisto jopa innostui katkaisemaan Nymanin työttömyystuen.
Siitä kiitosta Nymanille, että uskalsi tällä kirjalla tökätä pyhään asiaan eli työhön ja vielä enemmän uskalluksesta sanoa ei mille tahansa työlle. Se vaatii sisua.
En tosin huomannut, että kirjan perusteella Nymanin kuvailema päähenkilö olisi ollut ideologisesti työtön. Hänellähän oli tavoite päästä kirjailijaksi. Hän ei vain halunnut tehdä mitä tahansa "paskatöitä" saavuttaakseen tavoitteensa.
Epäilemättä niitäkin työttömiä on, jotka eivät halua töihin tai joilla ei ole mitään tavoitteita, mutta ei tästä kirjasta kyllä saa millään työttömyyskuvausta tai suurta työläisromaania, kuten Hesarin kriitikko hehkutti. Siis sellaista kuvausta, joka paljastaisi pitkäaikaistyöttömän karun arjen kansakunnan sylkykuppina ja viranomaisten heittopussina.
PS. Työttömyydestä kertoo myös blogiteokseni Rumasatu.






Kommentit
Lähetä kommentti