Kirja-arvio: Heini Kilpamäki - Aseman nainen: Steissi on joillekin koti
Viimeinen juna oli mennyt ja ei auttanut kuin odotella aamun ensimmäistä junaa. Kylmäkin oli, mutta pari tuntia oli hytistävä ulkona.
Kun steissin ovet aamuviideltä aukesivat, steissille tuli heti värikkäitä tyyppejä lämmittelemään. Tuolloin siellä ei aseman naista näkynyt.
Tuossa hiljattain kirjoitin Laukku-Leenasta ja aivan sattumalta luin toisen erikoislaatuisen asunnottoman naisen tarinan. Sellainen Aseman nainen on.
Aseman nainen eli lyhyesti vain Sari on tuttu monelle Helsingin päärautatieasemalla käyneelle. Hän on se keski-ikäinen nainen, joka työntelee kärryjään asemalla oli joulu tai juhannus.
Hänenkin tarinansa poikkeaa perusasunnottomasta kuten Laukku-Leenallakin. Sari kun seilailee laivoilla tai asustelee hotelleissa ollessaan rahoissaan eli kuin tuet ovat tulleet. Hänellä ei myöskään ole pahaa päihdeongelmaa, kuten lähes kaikilla muilla steissillä pyörivillä on.
Yhteistä hänellä on Laukku-Leenan kanssa vahva viranomaisvastaisuus. Sarikin kokee tulleensa väärinkohdelluksi, kun halusi vain elää omissa oloissaan.
Hänet vietiin omasta mielestään vääryydellä pakkohoitoon ja vuokranantaja passitti taivaselle. Sarikin on kieltäytynyt asunnoista tai ei ole viihtynyt tarjotuissa asunnoissa.
Aseman naisessa Sarin tarinan tosin kulkee melkein sivuasiana.
Välillä tuntuu, että mihin se itse aseman nainen katosi kaikkien ammattiauttajien ja asiantuntijoiden sekaan. Kirjoittaja Heini Kilpamäki on todellakin tehnyt perusteellista työtä aiheeseen tutustuessaan.
Kirja on enemmän katsaus steissin erikoislaatuiseen alakulttuuriin, josta perus työmatkapendelöijä ei tiedä mitään pummaajien ja feissareiden seassa.
Tämäkin kirja todistaa, että asunnottomaksi jääminen voi olla yhdestä epäonnisesta asiasta kiinni. Itsekin olin hilkulla jäädä asunnottomaksi ja matkalla steissille huutamaan, kun raha-asiat olivat solmussa, sairastelin ja mielikin alkoi olla lopussa.
Kasvot asemalla vaihtuvat, mutta Sari pysyy. Steissi on todellakin joillekin koti.
PS. Kirjassa oli erinomaiset kuvat. Niitä olisi katsellut enemmänkin.
PS. PS. Syrjäytymisestä kertoo myös blogiteokseni Rumasatu.
Kommentit
Lähetä kommentti