Kirja-arvio: Oksana Vasjakina - Aro: Voiko ketään tuntea oikeasti?

 

Venäjällä sensuroiduksi joutuneen  Oksana Vasjakinan Aro on huikean runollinen teos, vaikka sinänsä se tuntuu täysin tavanomaiselta ja realistiselta. 

Sinänsä ei ihme, että Vasjakinaa on sensuroitu, sillä hän kirjoittaa varsin suorasukaisesti nyky-Venäjästä. Niin Arossakin. 

Vasjakina ei anna sellaista kuvaa Venäjästä, josta Putinin lakeijat pitäisivät. Pikemmin päinvastoin. Käsittääkseni Vasjakina ei ole kuitenkaan lähtenyt pois Venäjältä monen muun kirjailijan tavoin. 

Tässä omakohtaisesssa kirjassaan Oksana lähtee rekkakuski-isänsä kanssa reissuun aron halki. Samalla Oksana yrittää tutustua kauan poissa kuvioista olleeseen isäänsä. Hän sairastaa aidsia ja tekee kuolemaa ollen jo 47-vuotiaana kuin vanhus. Kova työ ja päihteet aidsin lisäksi kuluttivat miehen loppuun.

Vastaavan autofiktiokirjan Vasjakina on kirjoittanut myös äidistään, joka hänkin on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. 

Kirjan viehätys piilee siinä, ettei mitään puhdistavaa loppua tullut. Isä jää yhtä vieraaksi, kun on aina ollut. Matka ei ratkaise mitään. Väkivaltaisesta ja arvaamattomasta isästä ei tule loppuaan kohden mitään anteeksipyyntelevää nallekarhua. 

Lesbo runoilijatytär ja isä ovat yksinkertaisesti eri planeetoilta, vaikka äiti väittääkin tyttären tulleensa isäänsä. Heillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin aro, jossa voi olla vapaa, kaukana kaikesta ja jossa voi kadota omaan pienuutensa ja muuttua taas maaksi kuoltuaan.

Aro avaa meille sen, kuinka vaikeaa on todella olla kenenkään kanssa läheinen, vaikka olisi samaa verta. Edes tahto ei välttämättä aja yhtään lähemmäksi toista.

Samalla kirja kuvaa eräänlaista luokkaeroa. Kirjalllisuusinstituutissa opiskeleva tytär häpeää vulgaaria isäänsä. Isä taas ei kykene osoittamaan mitään tunteita. Rakkautta hän osoittaa ostamalla tyttärelleen tavaraa, jota tämä ei oikeasti edes tarvitse. 

Isän tarina on myös kuvaus Neuvostoliiton jälkeisestä Venäjästä, jossa kansan omaisuus on surutta otettu lopulta laillisen rosvouksen piiriin. Isä aloitti mafian hanttihommissa päätyen lopulta ajamaan tyhjentyneeltä arolta rosvottuja putkia. Vasjakinan Venäjä on samaanaikaan mystinen ja raaka.

PS. Isästä kertoo myös blogiteokseni Rumasatu.