Concordia Satan (runo)

 

Concordia Satan, ne sanovat minun hokeneen, 
ja hoin, muuta en voinut.

Kylvettivät minua jäisissä kylvyissä, 
pukivat pakkopaitaan,
antoivat morfiinia, koko ajan,
raivosin, huusin, laskin alleni, tuhrin. 
Mikään ei auttanut. 
Tuska ja levottomuus, ne söivät minut 
Aleksis Kiven.

Toivat minut tänne. 
Ryyppyreissulla sekosin.
Hourujen huoneeseen,
Juoppohullu kun olen, 
krooninen melankolikko kuulemma.

Katselin ikkunasta ulos. 
Makasin.
Minussa ei ollut mitään. 
Tyhjensin itseni kaikesta.
Lopetin puhumisen. 

Ei enää mitään kirjoitettavaa. 
En ole suuri kirjailija ja olen.
Loukattu minua on, pahasti. 

Haluavat minut täältäkin pois. 
Miksi turhaan, kuollut olen.