Elokuva-arvio: Lapua 1976: Elokuva, josta tuli yllätysmenestys

 

Lapuan patruunatehtaan räjähdys oli Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen suuri onnettomuus ja tappoi peräti 40 työntekijää, pääosin naisia. 

Moni jäi ilman äitiä ja tapahtuma kosketti jokaista pienellä paikkakunnalla seuraamuksineen yhä tänä päivänä. 

Aiheesta tehty elokuva Lapua 1976 on ollutkin alueelle tärkeä ja yhteinen ponnistus. Rahoitusta on haettu poikkeuksellisen paljon yksityisten taskuista, sillä Elokuvasäätiöltä elokuva sai vain ropoja. Johtuisiko siitä, että tekijät eivät kuuluneet elokuvantekijöiden sisäpiiriin ja eliittiin? 

Itse elokuva on katsottava keskitason elokuva, josta kylläkin löytyy puutteita, jos kehuttavaakin. Elokuva ponnisti kuitenkin yhdeksi katsotuimmaksi kotimaisista elokuvista ilmestymisvuonnaan. Ehkä hieman yllättäenkin.

Elokuvaan rakennettu pääparin rakkaustarina on aika kliseinen, kuten käsikirjoitus ylipäätään. Kun perusjuonikuvio on selvillä, se ei juuri yllätyksiä tarjoa. 

Tehtaanjohtajan tyttären kielletty rakkaus duunarin kanssa on nähty. Vähän kuin Romeo ja Julia Pohjanmaalla.Tuntuu jo epäuskottavalta, että tehtaanjohtajan tytär edes työskentelisi ns. sorvin ääressä linjalla, kuten elokuvassa tapahtuu.

Kaikesta huolimatta.Matin ja Kaisan rakkaustarina on elokuvan parasta sisältöä, muutenhan elokuvasta olisi voinut tehdä pelkän dokumentin. Eikä rakkaustarina toiminut parhaiten juuri näyttelijöiden takia. Kaisaa näyttelevä Linnea Leino on nuorten näyttelijöiden parhaimmistoa ja pokkasikin roolistaan Jussin.

Elokuvaa vaivaa tietty hitaus. Itse räjähdystä saadaan odotella pitkään. Itse pelastustöiden kuvauksessa käytetään paljon hidastuksia, joita on ajoittain jo tuskallista katsoa. Tuskan alleviivausta.  Ajankuva on kyllä rakennettu muuten kiitettävästi.

Pohjalaasten murre on muuten ainoa, jota nykyisin suostutaan käyttämään kotimaisissa elokuvissa. Muuten puhutaan yleiskieltä. Tässä elokuvassa murteen käyttö ei onneksi ollut kökköä. Johtunee paikallisista tekijöistä.