Suuren Kirjailijan Poika (runo)

tunsin hänet 

Suuren Kirjailijan Pojan 
tämä kesä oli viimeinen 
jonka hän näki 
kesän viimeinen päivä
jolloin hän kuoli
saatuaan perinnön
joka oli hänelle liikaa
nyt hän lepää jossain 
missä ei ole 
Suuren Kirjailijan Poika
edes hautakivessä
tuskin enkeli 
tuskin helvetissäkään
hänkin kuiskailee minua 
muiden vainajien mukana
taivaalliseen aulabaariin
mutta vielä en ole valmis
en kutsua kuule 
sillä kuolen iäti