Kirja-arvio: Maria Ilonen - Jallunväriset yöt: Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?

 

Maria Ilosen Jallunväriset yöt lainasin kirjastosta sen nimen takia. Onhan jaloviinan parissa vietetty monet hauskat ja traagiset hetket. 

Onneksi lainasin, sillä kirja on täysin luettava. Se pöyhii 00-luvun lopun Hämeenlinnassa rakastamisen vaikeutta. Se aihehan ei koskaan vanhene. Eikä pelko jäämisestä yksin, se, ettei kelpaa rakastettavaksi.

Kirjan päähenkilö Emilia on hilkun verran alle 30-vuotias nainen, joka on tympääntynyt sairaanhoitajan työhönsä  sairaalassa. 

Vittumainen Terhikki-pomo kyttää jokaista liikettä marmattaakseen. Työkaveritkin tuntuvat harmailta elämättömiltä otuksilta, jotka elävät vain lastensa kautta.  

Emilia kaipaa elämäänsä lisää rockia, ei tylsää arkipäivää. Elämä tuntuu valuvan vain ohi. Ja sitähän rockia sitten löytyy.

Kaikki muuttuu, kun Emilia kohtaa baarissa hieman vanhemman muusikon rentun Simon, joka tietenkin ensi alkuun vaikuttaa hurmaavalta jännä-mieheltä. Renttuun on helppo rakastua, mutta eipä niistä sitten ole työntelemään kärryjä Prismassa. 

Sitten käy ilmi, että Simo onkin pahimman luokan juoppo. Kauniit sanat vaihtuvat ärhentelyyn ja krapularyypyn raivokkaaseen etsintään. Seksi onnistuu, mutta muuhun ei Simolla tunnu olevan kiinnostusta.

Niin kuin usein käy, Emilia ei anna kenkää välittömästi miehelle, jolla ei ole aikomustakaan sitoutua, saati sitten lopettaa juomista. Lupauksia toki riittää. Seuraa pitkä marssi, jonka lopuksi Emilia löytää itsensä ja riuhtaisee itsensä pois kaikesta turruttavasta. Simostakin.

Jallunväriset yöt on tarina rakastetuksi tulemisen tarpeesta ja kuinka sitä on valmis alentamaan itseään, että on vain joku joka rakastaa. Vaikka toinen ei oikeasti rakastaisikaan. Moni meistä on kokenut tämän karvaasti. 

Netissä, tuossa rakkauden supermarketissa, riittää tarjontaa nettitreffeille, mutta valinnan paljouskaan ei helpota tuskaa tai roikkuminen baareissa rakkautta hakien, kuten Emilia kirjassa tekee. 

Tai oikeastaan hän roikkuu baareissa päästääkseen Simosta eroon ja kostaakseen, mutta ei tietenkään onnistu. Aina on toisessa joku vika, koskaan ei ole valmis rakastamaan toista ehdoitta, vaikka itse kaipaa rakkautta. 

Jallunväriset yöt on viihdyttävä kirja rakkaudesta ja nykypäivän ihmisten tyhjyyden tunteesta, olematta kuitenkaan liian "vaikea".  

PS. Jallunmakuisia ihmissuhteita löydät myös säeromaanistani Rumasatu.