Kirja-arvio: Kirkas ja hiljainen - Runoilija Helvi Juvosen elämä

 

Helvi Juvonen on yksi suosikkirunoilijoistani. Jo aiemmin luin hänen kootut runonsa. Hänen elämänsä oli vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin runonsa. 

Jo Helvin pistävä katse herättää kiinnostuksen hänen persoonaansa. Hän oli samaan aikaan valtavan hauras ja vahva.

Nykyäänhän kaikki sanovat olevansa outoja ja esittävät nipun diagnooseja väitteensä tueksi, mutta Helvi Juvonen oli todella outo omana aikanaan 1920-1950-lukujen Suomessa. Hänen lentonsa katkesi jo varhain, kuten runoilijoilla tuppasi ennen käymään.

Juvonen oli lesbo aikana, jolloin homoseksuaaliset teot olivat vielä rikos. Hän pukeutui miehen lailla aikana jolloin hameet olivat naisilla normi. Eli ei hän seksuaalisuuttaan ja itseään peitellyt, vaikkakaan ei numeroakaan tehnyt. Se ei tuolloin olisi ollut järkevääkään. 

Ja jotta paketti olisi vielä omituisempi, hän oli harras kristitty ja jutteli mielummin lapsille ja eläimille kuin aikuisille.

Juvonen oli erakko ja kärsi ajoittain harhoista sekä vainoharhoista. Nykyisin diagnoosina olisi varmasti skitsofreenikko. Hän ei kulttuuripiireistä piitannut vaikka kaipasikin tunnustusta. Sitä hän ehtikin saada ennen kuolemaansa, mutta unohtui sitten pian. 

Kirja kertoo, että hänellä oli omalaatuinen sisäpiirinsä, jonka tarinasta saisi elokuvan. Keskushenkilö oli tietenkin Helvi itse ja hänen kumppaninsa Sirkka Meriluoto. Nelikkoon kuuluivat myös Mirjam Polkunen ja Mirkka Rekola.

Sirkka ja Mirjam tuntuivat melkein toimineen hänen äitinään ja saattaneen runoilijan toimintakykyiseksi, jolloin yleensä ilmestyikin runokokoelma ja sitten mentiin taas mielisairaalaan. 

Helvi tosin kärsi itse vaativuudestaan sairastaessaan ja tiedosti. Helvin ja Sirkan suhde loppuikin hieman ennen Helvin kuolemaa. Lopulta Juvosen  tappoi tuolloin saatavilla ollut särkylääke, jota Helvi käytti varsin huolettomasti. Hän kohtasi loppunsa alle 40-vuotiaana. 

Juvosen elämäkerta on mielenkiintoisesti kirjoitettu, todellakin aiheeseen perehtyen muun muassa kirjeenvaihdon kautta. Lehtihaastatteluja Helvi ei juuri antanut tai niitä ei edes pyydetty. Helvi on kyllä saanut arvoisensa elämäkerran ja toivottavasti ihmiset löytävät myös hänen omalaatuisen runoutensa.