Kirja-arvio: Linda Rantanen - Pedot - Seitsemäntoista tositarinaa lasten hyväksikäytöstä

 

Kuten nimikin lupaa Pedot -kirjassa seksuaalisesti hyväksikäytetyt lapset pääsevät itse ääneen. Nimettöminä tietenkin. Kirja myös murentaa monia myyttejä liittyen lasten hyväksikäyttöön. Kaikki vihaavat pedofiilejä, mutta tästä rikoksen muodosta on kirjoitettu yllättävän vähän.

Jo ammoin lapsia varoiteltiin namusedistä, ja pelkoon on syytä yhä. Melkein enemmän kuin ennen. Lasten hyväksikäyttö on vaiettu ongelma, vaikka siitä puhutaan paljon. 

Se on vaiettu nimenomaan uhrien kokemusten kannalta. Harva haluaa julkisuudessa kertoa tulleensa hyväksikäytetyksi lapsena. Kuten raiskauksissa, en usko, että kaikki tapaukset edes tulevat poliisin tietoon.  

Kirja kertoo, kuinka suvuissa ja perhepiireissä hyväksikäyttö on vaiettu. Oma äitikään ei ole aina uskonut ja jopa kääntänyt selkänsä lapselleen. Poliisit eivät ole tutkineet ja lasta syytetty valehtelusta. Surullista.

Toisaalta taas nykyään varsinkin miehenä ei uskalla mennä edes lähelle lapsia, ettei tule syytetyksi namusedäksi. Hyväksikäyttösyytöksiä käytetään myös aseina huoltajuuskamppailuaseina ja kuten olemme nähneet myös Anneli Auerin loppumattomassa oikeusjupakassa. Netissä toimii tai ainakin toimi jossain vaiheessa myös Suomessakin pedofiilin metsästäjiä, jotka ottava lakia omiin käsiin. 

Rantasen kirja kertoo, että usein lasten hyväksikäyttäjä on mies ja usein myös lapselle tuttu isä/isäpuoli, sukulaismies, opettaja yms. Sellainen, johon lapsen pitäisi voida luottaa. Kirjassa tarinansa kertoo myös yksi hyväksikäytetty poika. Poikien hyväksikäyttö lienee vieläkin vaietumpi ongelma.

Kirja on perehtynyt rankkaan aiheeseensa huolella. Haastatteluiden lisäksi kerrotaan taustaa ilmiölle. Kuten monet muut, pedofiilitkin ovat siirtyneet verkkoon metsästämään uhrejaan. Joten jos joku odottaa löytävänsä likaisia Jammu-sedän kaltaisia namusetiä puskista, niin erehtyy. 

Monet kirjassa haastatelluista lapsista ovat olleet yksinäisiä, liian kilttejä lapsia. Vaille aikuisen huomiota jääneitä, joiden heikkoutta ja heitteille jättämistä pedofiilit ovat sitten käyttäneet armotta hyväkseen. 

Arvet ovat ikuisia. Luottamus ihmisiin ei välttämättä palaa koskaan. Uhrit sortuvat monesti tuskia lievittääkseen päihteisiin ja antavat kohdella itseään aikuisenakin kaltoin. Häpeä ei hellitä ilman terapiaa. Koska seksuaalinen hyväksikäyttö rikoksena myös vanhenee, kaikki eivät saa edes oikeutta aikuisenakaan.

Kirjalle voisi tehdä jatkoa haastattelemalla hyväksikäyttäjiä. Mitkä ovat heidän taustansa? Ovatko he itsekin olleet hyväksikäytettyjä? Katuvatko he? 

Monia kysymyksiä jää ilmaan.