Kirja-arvio: Serhi Žadan - Minkä puolesta elää ja kuolla: Sota, rakkaus ja kuolema

Jo kotoisessa Lippulaulussamme luvattiin elää ja kuolla lipun eteen. 

Myös Ukrainan suosituin runoilija Serhi Žadan palvelee Ukrainan lippua tavalla tai toisella. Tälläkin hetkellä. Hänen suosionsa voi ymmärtää luettuaan hänen runojaan.

Ja jos lukee hänen nyt suomennettuja runojaan kokoelmasta Minkä puolesta elää ja kuolla, niin hän ei ole sotaisa persoona, pikemmin oikeudentuntoinen, pientä ihmistä kuitenkin ymmärtävä isomman koneiston hampaissa. Runot ovat noin 20 viime vuoden ajalta. Ennen ja jälkeen Ukrainan sodan.

Tätä kokoelmaa voi kehua puhtaalla omallatunnolla. En oikein löydä siitä moitittavaa. Suomennokseen on kyllä tehty töitä peräti kahden suomentajan toimesta, Daniil Kozlovin ja Seppo Lahtisen. Sanojen merkityksiä on mietitty ja ne on saatu kohdilleen. Odotan innolla lisää Sammakon suomennoksia Žadanilta. 

Runojen teemana ovat usein sota, rakkaus ja kuolema. Aiheet, joista olen itsekin kiinnostunut ja kirjoittanut. 

Žadanin runoissa on usein arkinen teema, joka sitten laajenee pohdinnaksi ihmisyydestä, historiasta tai kuolemasta. Mutta tämä tohtorismies ei ole kuivakkaan akateeminen runoissaan. Niissä on usein tarina, syvyyttä ja melankoliaa. 

Liekö Bukowskilla pelinsä tässäkin asiassa, sillä kirjailija on kääntänyt Bukowskia ukrainaksi.  Žadan julistaa runoissaan harvoin, jos koskaan, eikä hän etsi syyllisiä, vaikka Ukrainan tapahtumat huomioiden näin olisi kovin helppo tehdä. 

Se osoittaa suuruutta.