Romukultaa (runo)

elämäni romukultaa
jota en saa kaupaksi
enkä tahdo myydä pois
mitä muistan: 
kettujen valituksen kesäöinä
sikaloiden löyhkän
heinäladon tuoksun
lämpimän lehmänmaidon
kuolleet miljoonakalani
kuinka pissasin housuun pelosta
leikin haudalla
omenoita autiotalon pihalla
pullamössön, limonadin, 
joka maistui sokerille
oksaan kuolleen pojan
auton alle jääneen pojan
lupaukset, 
jotka paljastin muille
aakkoskirjani kaljassa
ahtaan ladan
törmäykseni seinään 
irronneen hampaan
ja lopulta 
pohjattoman yksinäisyyteni
maailma ei tuhoutunut tsernobyliin
happosateetkin lakkasivat
menneisyys on totta
nykyisyys valhetta
paljon hyvää 
paljon huonoa