Isin tyttö (runo)

Hän oli aina ollut isin tyttö. 
Kiltti ja hiljainen, 
melkein näkymätön.
Kaikki muuttui, 
kun isi pyysi syliin, 
kosketteli, se tuntui väärältä, 
ja se aina vain jatkui.

Mikään ei ollut kuin ennen. 
Tyttö viilteli itseään, 
kipu voittaisi suuremman kivun, 
häpeän ja tuskan,
kenellekään ei voinut kertoa.
Se oli tytön synkkä salaisuus.
Tyttö kärsi yksin.

Tyttö muuttui 
näkymättömämmäksi, 
kunnes katosi kokonaan.