Kirja-arvio: Sarviini puhkeaa lehti - Ihmeellinen Reidar Särestöniemi

 

Reidar Särestöniemi on niitä harvoja taiteilijoita, jotka yksinäänkin vetää museot täyteen. Veti jo vieläpä eläessäänkin. Jopa minäkin kävin hänen viimeisimmässä näyttelyssään. 

Siltikin Särestöniemeä uhkaa ehkä unohdus. Ehkäpä juuri hänen kaupallisuutensa takia. Nuoret eivät kuulemma häntä enää tunne.

Reidarin maalauksissa on jotain tavattoman aitoa ja värimaailma on mykistävä. Vaikka hän oli jo eläessään jo hyvin julkinen hahmo, on mies myytin takana jäänyt arvoitukseksi. Hän ei oikeasti ollut mikään hullu Lapin shamaani vaan syvästi yksinäinen homomies jänkhällä. Suorastaan runopoika karvaisen lapinhahmon takana.

Mystifioinnin kohteeksi tietenkin joutui moni muukin  lappilainen taiteilija 1960- ja 1970-luvuilla, Mukka ja Palsa ensimmäisenä tulee mieleen. 

Nyt luettuna monet Särestöniemestä tehdyt haastattelut ovat suorastaan nolostuttavia, joita hän kyllä mielellään antoi. Särestöniemi kun ei saanut apurahoja vaan joutui elämään myyntituloilla. Mies brändäsi itsensä taiteilijana ennen kuin siitä tuli pakko. 

Noora Vaaralan kirjoittama Sarviini puhkeaa lehti - Ihmeellinen Reidar Särestömiemi -elämäkerta ei onneksi juutu kliseisiin ja myytteihin. Pikemminkin romuttaa ne jokaisen. Se ei tee kuitenkaan tee sitä kohua aiheuttaakseen niin kuin nykyään tehdään vaan kohdetta kunnioittaen. Ehkä liikaakin sillä kritiikkiä tästä kirjasta on turha etsiä.

Reidarin homoudesta kirjoitetaan paljon, mielestäni jo liikaakin. Seksuaalisuushan on vain yksi osa ihmisestä. Se on tietenkin myös kirjan tarkoitus avata Reidarin elämää homona. 

Minulle tuli yllätyksenä hänen miessuhteensa. Niin hyvin niistä on vaiettu. Mutta koska Reidar eli kaapissa eikä häntä edes savustettu kaapista, ei hänestä koskaan tule homoikonia tai edes -marttyyria. 

Yksinäinen mies hän oli loppujen lopuksi eikä edes niin hyvä Kekkosen kaverikaan kun väitettiin. Vaikka vieraista ei Särestöniemessä ollut pulaa muutenkaan.

Taidepiirien kateutta ja pikkumaisuutta ei voi kuin ihmetellä. Reidar suljettiin piireistä ulos, koska hänen taulujaan ostettiin ja hän oli lehtien vakiokasvoja. Samahan on toistunut uudelleen esimerkiksi Katariina Sourin kohdalla. Reidar tosin oli muodollisestikin koulutettu taiteilija.  

Aika nuorena Särestöniemikin kuoli loppujen lopuksi. Ei tosin sydänkohtaukseen vaan unilääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutukseen. Yksi murrettu myytti tämäkin.