Suuri kirjamessuraportti 2025: Epäonnista julkkismetsästystä ja ihmisten väistelyä!
Viime vuonna kirjamessuilu jäi lyhyeen, kun eksyin jo kolossiin nimeltä Tripla etsiessäni sieltä Alkoa ja lopulta ulospääsyä. Olin sitten Kirjamessuille päästyäni jo uupunut ja nousuhumalassa, enkä jaksanut keskittyä. Paniikkihäiriötäkin pukkasi. Pakenin paikalta.
Paniikkihäiriö pysyi tällä kertaa pääosin kurissa mielialalääkityksen avulla. Kävin messuilla pää kirkkaana ja ymmärsin kiertää Triplankin kaukaa.
Tarjolla olisi ollut Erotiikkamessutkin ja Varjokirjamessutkin. Erotiikkamessuille en tohtinut mennä itseäni kiusaamaan viettelyksillä ja Varjokirjamessuilla olisi ollut liikaa palestiinahuivisia radikaaleja. Niinpä Kirjamessuille. Siellä sentään olen kaupallisuuden alttarin pienen pieni objekti, jossa isot syövät pienet kuin Kirjamessujen kustantamojen paikkajaossa.
Sää oli kuin Hartwallin lonkeron mainoksesta. Harmaa ja tihruinen. Heti Pasilan asemalla oli kirjamessukarjaa vastaanottamassa epävireistä haitariaan takova romanikerjäläinen.
Heitä oli koko matkalla Messukeskukseen useita myymässä Isoa numeroaan. Pelkkää sattumaa vai ovatko kirjaväkeä? Heitä eivät edes tiedostavat keskiluokkaiset kirjamessuvieraat huomioineet, mutta partiolaisten lehteä myyvillä lapsukaisilla lykästi paremmin.
Jo ennen kuin pääsi sisään tungosta riitti ja pihalla vastaanotti lähes sosialistista realismia osoittava suuren kustantamon mainos dekkarikirjailijastaan. Ihmiset kun tykkää dekkareista eikä runoista. Ne, jotka siis edes lukevat eivätkä vain kuuntele kirjoja. Sellainen sopivan vaarallisen mutta unelmavävyn näköinen tyyppi. Sellaisen kun myyvät mieskirjailijat ovat.
Sisälle päästiin... Siellä sitä oltiin kaikkien kirjailijaksi haluavien joukossa. Kaikkihan nykyään haluavat kirjailijaksi ja sopivimmat saavat julkaistakin jotain.
Kerrankin miehenä olosta oli hyötyä. Miesten vessaan ei ollut jonoja. Eiväthän miehet lue kirjojakaan. No kyllä miehiäkin riitti. Kaikennäköisiä ja -kokoisia. Eivät kuitenkaan ole alfoja nuo lukutoukat.
Mutta miksi ei ole unisex-vessoja tapahtumassa, josta löytyy häirintävastaavakin. Valitettavasti minua ei häirinnyt kukaan. Sain tepastella rauhassa ja väistellä päin käveleviä ihmisiä. Vaikka minun miehenä pitäisi kuulemma kävellä päin ihmisiä.
Yhtään kirjaa en ostanut. Oli melkein mahdotonta tungoksen takia. Niin kuin järkevä liikkuminen ilman karttaa. Osa jäi väkisin katsomatta.
Ensi vuonna keskityn antikvariaatteihin. Sieltä löytyy matskua kaltaiselleni joka lukee kuolleita runoilijoita. Minua ei ikävystyttävät kirjailijahaastattelut kiinnosta, ellei niissä ole Kauko Röyhkää. Kuolleet kirjailijat kyllä.
Ketään julkkistakaan en oikein nähnyt pälyilystä huolimatta. En tosin tunnistaisikaan montaa nykykirjailijaa ulkonäöltä. Niin paitsi Heli Laaksosen, mutta en uskaltanut pyytää selfietä kanssani. Kadun sitä ikuisesti.
Ja sitä etten nähnyt Satu Rämöä, tuota painosten kuningatarta. Miesten kanssa en nyt selfieihin edes haluakaan. Saati sitten nimmaria.
Kirjamessuthan ovat vähän sellainen markkinatilaisuus nykyään ja kirjat melkein sivutuote. Sellainen yhteisöllinen kokemus kuin yhteislaulu Eppujen keikalla. Mukana on vaikka mitä nippelinmyyjää ja rahanvonkaajaa. Olisin kyllä ostanut itselleni kirjailijalle sopivan tweed-takin ja lakin, jos olisi ollut rahaa. Ei vaan ollut oikein kirjoihuinkaan.
Tupakalla oli käytävä. Joskus 20 vuotta sitten tupakointitila löytyi sisältäkin, mutta nyt piti vaeltaa ulos asti leima kädessään muiden tervakeuhkojen joukkoon. No leimoihin tupakkimiehet ovat tottuneet.
Vähän ihmettelen, jos joku saa Kirjamessuilla kulumaan monta päivää. En edes törmännyt tuttuihin. En olisi tosin edes huomannut heitä tungoksessa, jossa kaikki voimavarani keskittyvät selviytymiseen.
Aisti- ja ääniherkkänä poistuin lopulta vain 1,5 tunnin urakoinnin jälkeen, mutta minulle tämä oli iso voitto.
Viinimessutkin jätin nyt streittarina väliin, vaikka se houkuttelevasti luokseen kutsui ilmaisten viininapsujen pariin. Oluttuopin hinnan katsoin liikkuvan noin 10 eurossa muualla messuilla, joten ei tullut kiusausta muutenkaan.
Juuri ennen ehdin onneksi poistua kun Sauli Niinistö sai ihmiset hurmioon pelkällä läsnäolollaan. Eikä hän ole edes oikea kirjailija. En tosin minäkään.
Kommentit
Lähetä kommentti