Kirja-arvio: Meri Eskola/Sanna Kiiski - Hengissä, yhä: Kuinka olla tekemättä itsemurhaa?

 

Ex-televisiotoimittaja Sanna Kiiski on nykyään vähän sellainen surullisen hahmon ritari. Jos joku asia on voinut mennä pieleen, Sannalle on näin käynyt. Tutuin hän on nykyään oikeussaleista talousrikossyytteiden takia. Juuri taisi olla hovioikeudessa, jonne kerääntyi toimittajia lyömään lyötyä. 

Media ei ole antanut armoa Sannalle edes mielenterveysongelmien takia, eikä kansa, joka aina ilkkuu julkkiksille, joilla ei mene hyvin. Hän sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, johon kuuluu maniavaiheen lisäksi syvä masennus. Tämä on varmasti asettanut haasteita hänen elämälleen. 

Juuri maniavaihetta Sanna syyttää taloussekoiluistaan, kuten massiivisen Muumi-kahvilaketjun perustamisesta ja eritoten sen taloussotkuista. Kansa ei tietenkään anna tätä anteeksi, eikä oikeusistuin. Oma vika.  

Aikaisemmin luin Sannan Tinder-päiväkirjat ja luulin, että hänellä menee kohtuullisen hyvin, kun hän  miehiä sätti ja dumppasi, mutta ei. Se oli pintaa. Jo niissäkin puhuttiin mielenterveysongelmista, mutta se jäi Tinder-höpötyksen alle. 

Meri Eskolan ja Sannan kirja paljastaa koko helvetin laajuuden.  

Kirja avaa Suomessa harvinaisella tavalla kuinka jo hengissä pysyminen käy työstä. Ettei tapa itseään. Sannalla on kolme syytä pysyä hengissä, lapset. Hyvä että on, mutta itsemurhaa hän on silti yrittänyt. Kuten Sanna itse sanoo, ettei hän ole edes onnistunut tappamaan itseään. 

Tuntuu, että Sannalla on ollut kovin kovat vaatimukset itseään kohtaan ja itsesyytökset. Nyt kun kaikki on mennyt, voisi hän olla armollisempi itselleen. Pystyn kyllä samaistumaan häneen.  Ja varmasti moni muu. 

Sannan kohdalle on sattunut vielä mitä ihmeellisempää epäonnea. Tuntuu, että hän on vetänyt kaikkea paskaa puoleensa saadakseen lisää kärsimystä. Ja sitähän riittää. Aina miehistä lähtien. Paitsi enkelimäisen ex-aviomiehen. 

En vain tiedä, voiko Sannaa auttaa, jos siinä eivät ole onnistuneet edes ammattiauttajat. Suomessa ei saa mitään anteeksi, siksi täytyy antaa anteeksi itselleen.

PS. Mielenterveysongelmista kertoo myös blogisäeromaanini Rumasatu.