Kirja-arvio: Tarja Lappalainen - Myrkkymurhat: Näin rakastunut mummo murhattiin
Tarja Lappalaisen kirjoittama Myrkkymurhat perehtyy myrkyllä toteutettuihin henkirikoksiin. Niitäkin on riittänyt, joskin myrkyt on tätä nykyä helpompi todentaa ruumiinavauksissa. Näinhän ei aina käy. Vanhusten kohdalla kynnys ruumiinavauksiin on usein korkeampi. Moni onkin murhannut avuttomia vanhuksia.
Ilman ruumiinavausta virolaisen valesairaanhoitajan ja rakkaushuijarin Lambet Kapasen tekemä henkirikos olisi jäänyt löytämättä. Häneen rakastunut Kaarina-rouva olikin jo ehtinyt antaa tälle auervaaralle omaisuutensa. Hän teki täydellisen murhan. Melkein. Ja silkkaa ahneuttaan.
Ihmetellä sopii, miten Kapasen touhut saivat jatkua niinkin kauan kuin jatkuivat jopa väärennetyillä tutkintotodistuksilla. Ilman muutamaa rouvan ystävää ja tavallista reippaampaa tutkijaa mies ei olisi välttämättä koskaan jäänyt kiinni.
Myrkkymurhat -kirja koostuu kahdesta osasta. Lambetin tekemästä murhasta sekä myrkkymurhista laajemmin.
Jokainenhan meistä muistaa esimerkiksi tappajahoitaja Hannele Rannan. Katariinan Lönnqvistin, hoitaja hänkin, saattaa myös joku muistaa ja Lehtimäen opiston myrkyttäjähoitajat.
Venäjän tiedustelupalvelu on myös käyttänyt myrkyllä murhaamista ennen nykyistä parvekkeelta viskomista, kun mitään ei tarvitse enää yrittää salailla.
Historiasta löytyy myös unohduksiin painuneita esimerkkejä. Harva muistaa vaikkapa Myrkky-Tiinaa tai Mikko Heikinpoikaa. Nämä keissit olivat mielestäni kirjan mielenkiintoisinta antia.
Syynä myrkkymurhiin on ollut ahneus, tarve päästä eroon liioista lapsista tai avioliitosta, harvemmin rakkaus sentään. Ennen myrkytettiin arsenikilla, sittemmin insuliinilla. Murha myrkyllä joka tapauksessa edellyttää jo jonkinlaista suunnitelmallisuutta ja kylmyyttä, vaikka siistimpää murhaamista onkin.
Lambet Kapanen taas yritti tappaa uhriaan sydänlääkkeellä peräti kolme kertaa ennen kuin onnistui. Rakastunut mummo ei osannut epäillä Kapasen aikeita. Naisia on myrkkymurhaajina kirjan mukaan yllättävän usein. Johtuisiko hoitoalan naisvaltaisuudesta? En tiedä.
Sitä en tiedä myöskään, miksi juuri Kapasen tapaus on nostettu esiin. Moni muu murha kirjassa olisi ollut mielenkiintoisempi. Tosin muista tuoreemmista myrkkymurhista on jo tehty kirjoja ja kirjoitettu paljon mediassa. Kapanen on jäänyt vähän sivummalle.
Myrkkymurhat on ihan kelpo truecrime-kirja. Ei ehkä paras, mutta ei huonoimmastakaan päästä.
Kommentit
Lähetä kommentti