Suoratoistoarvio: HSL-alkuperäissarja Matka: Oikeistoukko rahvaan runneltavana

 

Katsoin eilen HSL-alkuperäissarjan Matka Youtubesta, koska en Sanoma-konsernia auta klikkaamalla sarjan Ruudusta, josta se myös löytyy. 

Ja luitte oikein. Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä on tilannut Tiina Lymiltä, tämän hetken kuumimmalta ohjaajalta, markkinointisarjan. Hintalapuksi tuli noin 200 000 euroa. Ideana on kai houkutella maksukykyisiä muuten parjattuja setämiehiä bussiin. Yrityshän on tietenkin toivoton. 

HSL tyytynee jossain kirjoittamaan entistä kovempia tarkastusmaksuja ihmisille, jotka eivät niitä maksa koskaan. Tai korottamaan lipun hintoja niille, joiden on pakko käyttää joukkoliikennettä. Näin saadaan lisää tuloja ankeaan budjettiin.

Kunnon aikamme ihmisen tavoin raivostuin ensiksi, että lippujen hintaa kyllä nostellaan ja tällaiseen laitetaan rahaa. Tietenkin HSL:n budjetissa sarja onkin hyttysen paska, mutta vituttaahan se, kun ei ole oikein kertalippuunkaan aina rahaa. Saati sitten kausilippuun.

Olen kuitenkin pakotettu käyttämään joukkoliikennettä, kun olen köyhä eikä varaa autoonkaan ole. Asun paikassa, mistä ei pummillakaan pääse mihinkään enkä osaa väärentää lippua nuorten tavoin. Eli kuljettava bussilla on, vaikka se kidutusvälineeltä usein tuntuukin.  Eikä vähiten ihmisten takia.

Itse minisarja, joka koostuu viidestä noin 10 minuutin pätkästä on kyllä katsottava. Lymi on ottanut ihan vakavasti homman, eikä vaan kerännyt rahoja pois tilaajalta. 

Idea lyhyesti: Carl-Kristian Rundmanin näyttelemä yritysjohtaja on pakotettu joukkoliikenteeseen, kun kortti on kuivumassa, eikä kiitos taksiuudistuksen taksikaan tule hänen Espoon kartanoonsa. Ei muuta kuin rahvaan sekaan sitten julkisiin. 

Tietenkin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Hullut höpisevät metrossa, ukko rullataan Itäkeskuksessa ja lopulta ihana laululintu ratikassa saa tämän ukon heltymään ja tykkäämään epäonnisesta retkestään joukkoliikenteessä. 

Rundman on loistava valinta rooliin. Näyttelihän hän mulkkua bisnesmiestä jo 90-luvulla Puhtaat valkeat lakanat -sarjassa, jonka dvd:n jouduin surukseni rahapulassa muiden rakkaiden dvd:en joukossa aikoinaan myymään. 

Tietenkin promopätkässä halutaan luoda postiivista kuvaa. 

Aggressiivisia peukkupäitä ei julkisissa ole, tympeitä kuskejakaan ja vielä tympeämpiä matkustajia ei ole. Mutta ei tämä täysin satua ollut. Vittumaisia teinejä löytyy, topakoita tätejä, loistava viskibassoinen Kaisa Palo muuten näytteli sellaista, avuttomia nuoria aikuisia traumoineen yms.

Vähän ehkä sellaista poliittista vibaakin oli. Sarjassa muka vanhempi mies oli iloissaan menossa ihanien maahamuuttajien luokse Itikseen. No joo. Ehkä joku punaviherpappa saattaisikin. Rundmania myös herjattiin oikeistoukoksi. 

Tarkastajat sentään olivat tylyjä. Minulla ei heistä hyviä kokemuksia ole. 

Kaiken kaikkiaan katsottava sarja, kiitos Lymin taidon yhdistää draamaa ja komediaa aikaansa sopien. Kyllä tämä Kaarina Hazardin kännykkäkameralla kuvatut Liikenne- ja viestintäministeriön proggikset voitti mennen tullen.