Kirja-arvio: Tuomas Marjamäki - On tapahtunut jotakin hyvää: Juice Leskisen viimeiset vuodet

 

Juice Leskisestä puskee kirjoja vuodessa yleensä useampi kappale. Juice kyllä kuuluu suosikkeihini, mutta eihän niitä kaikkia kirjoja kukaan jaksa lukea. Jopa Juicen kirjastosta on tehty kirja. 

Tuomas Marjamäen On tapahtumnut jotakin hyvää kuitenkin kyntää vähemmän kynnettyjä Juice-sarkoja. Siinä äänessä on pääosin Juicen viimeinen Sari-vaimo, joka vietti Juicen kanssa viimeiset vuodet ennen Juicen kuolemaa vuonna 2006. 

Kirjasta on turha etsiä kohuja tai ne ovat ainakin vanhija sellaisia. Sari tuntuu varovaiselta sanoissaan, ehkäpä juuri mahdollisten kohujen vuoksi. 

Kansahan aikoinaan kuvitteli hänen olevan Juicen rahojen perässä. Eihän Juice viimeisinä vuosinaan ollut kovinkaan seksikäs ilmestys. Mutta päinvastoin Juice piiritti epäilevää Saria. Ja Sari säilytti oman elämänsä vaikka Juice halusikin jättävän hänen suntion hommansa.

Paljonhan Sarin elämä on tuntunut olevan omaishoitajana olemista. Juice joi lähes alituiseen, mutta oli harvoin kännissä. Juicehan oli monisairas ennen kuolemaansa ja sairauksia riitti. Ja hoiti sairauksiaan huonosti. Pariskunta tuntuu kuitenkin eläneen hyvää ja tasaista elämää. 

Niin tasaista kun se on voinut Juicen kanssa olla. Sari kun joutui ensitöikseen Juicen luokse muutettuaan heittämään Juicen viinoja juovat ja tupakoita polttavat siipeilijät ulos kämpästä.

Itsepäisyys ja luulottelut omasta ylivertaisuudesta lääketieteen edessä koituivat lopulta Juicen kohtaloksi Juicen jätettyä dialyysihoidot väliin. Hän aidosti luuli parantuvansa kun munuaiset hieman osoittivat taas elonmerkkejä. Eli ei hän välillistä itsemurhaa tehnyt.

Eihän tämä kirja mikään elämää suurempi elämäkerta ole, mutta viihdyttävä lukukirja varsinkin Juicen faneille. Anekdootteja riittää Juicen eriskummallisista tavoista ja puheista. Vähintään yhtä erikoislaatuinen oli Juicen äiti tai äeti, kuten Savossa sanotaan. 

Silmiin pistää, että vuosikausia jatkunut riita Juicen perinnöstä sivuutettiin muutamalla lauseella. Arvatenkin Sarin tahdosta. Juicellahan oli uusi testamentti allekirjoittamista vailla, mutta hän ehti kuolla vain hiukan ennen sen allekirjoittamista. 

Juicen sukulaisista ei muutenkaan puhuta juuri mitään äitiä lukuun ottamatta. Jopa Juicen kitaroiden kohtalostakin kirjoitetaan enemmän. Tämäkään ei liene sattumaa. Ikävät asiat on jätetty sivuun.

Saa nähdä kuinka monta kirjaa Juicesta tulee ensi vuonna kun hänen kuolemastaan tulee kuluneeksi jo 20 vuotta.