Televisioarvio: Erikoisjoukot: Skappareista tuli Seiska-julkkiksia

 

Televisiossa pyörii tällä hetkellä Erikoisjoukot-sarja, joka käsittääkseni on suosittu. Sen verran olen seurannut, että uskallan siitä kirjoittaa. 

Sarjassa vittumaiset kouluttajat leipovat julkkiksista tarmoa esiin. Ja julkkiksethan suostuvat mihin tahansa ruutuaikaa saadakseen. Ainakin B-sarja. Ja tietenkin nöyryyttävät julkkiksia. Ja kuka nyt ei siitä pitäisi kun julkkiksia nöyryytetään. Nöyryyttäminen on aikamme iloa. 

Julkkiksethan ovat itse julkisuuteen halunneet, ajatellaan. Jotkut julkkikset eivät tätä rääkkiä ole kestäneet vaan käyneet jopa terapiassa. Maitojunan ovet ovat käyneet jopa ensimmäisessä jaksossa. 

Hyppäys somessa sydämiä vastaanottavalla julkkiksella onkin suuri kun joku karjuu päin naamaa. On pakko tehdä jotain, mitä ei itse halua. Ja vieläpä muiden kanssa. Vaikkakin täysin käsikirjoitetusti.

Nämä kouluttajathan ovat julkkiksiakin nyt itse, joista Seiska kirjoittaa. Heidän nimiä en kylläkään muista, mutta sellaisia örmyjä ja fittejähän ne ovat. Näillä alfauroksilla riittää vientiä. Heidän ei tarvitse itkeä somessa naisenpuutetta. 

Armeijahan ei ole sarjassa mukana, koska ei tietenkään halua antaa itsestään kuvaa nöyryyttävänä laitoksena vaan iloisena toverillisena miesten kouluna. Anteeksi. Henkilöiden kouluna. 

Armeijaa sivuavia tosi-tv-sarjoja on toki muitakin. Naissotilaat on varsinainen pr-sarja. Innokkaat vapaaehtoiset naiset puurtavat armeijassa ja lähes jokaiselle irtoaa vähintään alikessun natsat. Kaukana ovat armeijaan pakotettujen miesten lonniminen ja purnaus. Muitakin sarjoja taitaa olla.

Itse kun olin armeijassa, kohta 30 vuotta sitten, ei eletty militaristista aikaa, eikä televisiosta tullut armeijasarjoja, eikä vapaaehtoisesti maailmalle sotimaan lähteneitä pidetty sankareina. Ei tosin ollut tosi-tv:aan. 

Armeijan käyminen oli jopa noloa ja univormun halusi melkein heti päästä vaihtamaan kun lomille pääsi. Vittuilua riitti. Ihailua ei taatusti. 

Nöyryytystäkin riitti, tosin ei mitään Erikoisjoukot hommaa. Olivathan kaikki tavallisia poikia armeijaan pakotettuina. 

Olin silloin aika reppana, eikä runopoika tietenkään pärjännyt armeijassa. Sain sen kuitenkin suoritettua toisin kuin puolet nykyisistä poikien ikäluokista. 

Minusta yritettiin väkisin tehdä polkupyörämekaanikkoa. En koskaan edes oppinut korjaamaan ensimmäistäkään pyörää. Tuhosin kyllä useamman. Ainoa minkä armeijassa opin oli ampua venäläisellä raskaalla singolla Mustilla. 

Miestä minusta ei kyllä tullut sielläkään.