Kokemuksia leipäjonosta

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Esa Pesonen (@esapesonen) jakama julkaisu

Tervehdys vaan tanssi- laulu- ja ilonpitokieltoiseen Suomeen. Nyt ollaan sitten kuin sota-aikana. Mutta ei enempää viranomaisten vaalisekoilusta tai muusta sellaisesta. Siitä ovat minua fiksummatkin kirjoittaneet. Persuthan voittvat silti ilman ketkuttelijoitakaan. 

Päivän aiheena on leipäjonot. Kyllä. Minäkin olen käynyt niissä, vaikka kaikki kuvittelevat toimittajien olevan varakasta väkeä. Osa onkin, mutta moni freelancer sinnittelee nälkärajalla. Kirjoitin Hymylehteen artikkelinkin asiasta.

Tuloni saattavat vaihdella rajusti. Teen keikkoja minkä saan, mutta ne ovat sitten pois muista tuista. Työnteko ei todellakaan kannattaisi, mutta teen silti töitä. Näin saan edes jonkinlaista itsekunnioitusta säilytettyä. Jokaisesta tienaamastani pennistä myös ulosottomies vie osansa.  En sitten tiedä, onko niin, ettei Suomella ole enää käyttöä 43-vuotiaalle miehelle työmarkkinoilla? Se jää nähtäväksi.

Kyllä ne ensimmäiset kerrat leipäjonossa hävettivät. Eivät enää. Se on vähän kuin rutiinia. Niissä tapaa tuttujakin. Itse olen käynyt Hurstin jonossa tietenkin, mutta myös seurakunnilla on omat ruokajakonsa pääkaupunkiseudulla. Oma arvostukseni on kasvanut seurakuntia kohtaan hurjasti. Myös yhdistykset jakavat ruokaa, kuten Myllypurossa. 

Millaisia ihmisiä sitten olen leipäjonossa tavannut? Ihan tavallisia. Paljon leipäjonossa käy eläkeläisiä, opiskelijoita, työttömiä ja varmasti myös pienipalkkaisia. Kännissä en ole kenenkään rähjäävän leipäjonossa, vaikka jollakin saattaa olla kaljatölkki kädessä. Koronavarautuminen paljon tarkempaa kuin yhdessäkään kaupassa.

Maahanmuuttajia leipäjonoissa ei venäläisiä lukuunottamatta juuri näe. Ehkä heillä sitten toimivat muut sosiaalipalvelut paremmin. Hurstin jonossa jouluna tosin pari nuorta ulkomaalaissyntyistä kaveria yritti rynniä mummojen eteen jonossa.

Leipäjonoissa käy taatusti myös niitä, joilla ei tarvetta olisi, mutta hakevat ilmaisen ruoan pois. Uskoisin, että vähemmistö. En tosin mitään tieteellistä tutkimusta ole tehnyt, vaan omalla silmämääräisellä mututuntumalla mennään. Sitten on niitä idiootteja, jotka viskovat roskikseen ne ruoat, joita eivät halua, ruoanjakopaikan edessä.

Tunnelma jonossa ei ole mikään apaattisen kyynelehtivä. Ruokaa jakavat vapaaehtoiset kohtelevat jonolaisia asiallisesti ja kunnioittavasti. Ystävällisempiä kuin kaupassa. 

Hursti on saanut paljon julkisuutta työstään ja ansiosta. Toivoisin, että monet muutkin leipäjonoja järjestävät saisivat tunnustusta työstään. Kuten juuri seurakunnat, Andreaksen seurakunta Korkeavuorenkadulla ja Myllypuron leipäjonon järjestäjät.