Katsottua: Lost Boys: Ahdistavista ahdistavin dokumentti

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Esa Pesonen (@esapesonen) jakama julkaisu

Reindeerspottingin jatko-osa Lost Boys on yksi ahdistavampia näkemiäni dokumentteja. Siinä ei ole valonpilkahduksia juuri lainkaan. kuten omalla tavallaan surullisen, mutta myös rempseän Reindeerspottingin kanssa tuli sentään ilonkin hetkiä. 

Reindeerspottingin päänarkkarin Janin kuolemakin oli Lost Boysissa helpotus, kuten ohjaaja, itsekin huumekauppias ja narkomaani Joonas Neuvonen totesi kertojaäänenä. 

Jani siis kuoli hämärissä olosuhteissa Kamputseassa. Hänen kaverillaan Antilla oli hengenlähtö myös lähellä. Joonaksen itsensä saattoi pelastaa pitkä tuomio huumekaupasta, jota sitäkin sivuttaan Lost Boysissa. 

Dokkarin ideana on selvittää, mitä hämärissä olosuhteissa kuolleelle Janille tapahtui. Kuten arvata saattaa, lopullista totuutta ei koskaan saatu selville. 

Narkomaanit elävät marginaalin marginaalissa. Vaikka he näkyvät jokapäiväisessä katukuvassa kukaan tuskin menen kysymään heiltä, että miten menee. Siksi Neuvosen huumedokumenteilla on tärkeä tehtävä, koska ne kuvaavat sitä itseään narkkaamista, sekoilua, hyväksikäyttämistä yms. Ehdottomasti yläasteille vaan pyörimään.

Kamputsea ei sekään ole mikään idyllinen uuden elämän aloituspaikka vaan baaritytöt ja muut vetävät viimeisenkin pennin irti. Arvoitukseksi jäi, tapettiinko Jani huumevelkojen takia. Baarityttöön Janikin rakastuu ainakin niin kuin hänen elämässään voi rakastua. Avoimeksi jäi oliko tällä baaritytöllä osuuttaa Janin kuolemaan.

Suomessa tehdään paljon hyviä dokumentteja. Neuvosen taitavat olla siitä vähiten käsikirjoitetummasta päästä. Jo pelkkää tv-esitystä varten dokumenttia jouduttiin leikata. Helpoksi tuokaan ei tehnyt rainan katsomista.