Luettua: Aleksandra Kollontai: Hetkiä elämästäni: Kuinka rikkaasta tytöstä tuli bolsevikki?
Aleksandra Kollontai oli venäläinen vallankumouksellinen ja feministi. Useimmat muistavat hänet lentävästä lauseesta, että seksin harrastaminen on kuin lasin vettä joisi.
Kollontai tarkoitti sillä sitä, ettei seksistä kannata tehdä numeroa, varsinkaan käyttää aikaa kumppanin metsästykseen. Hänelle seksi oli luonnollinen tarve, joka täytyy nopeasti tyydyttää, että voisi toimia enemmän vallankumouksen eteen. Eli ei kai siinä sen suurempaa feminismiä ollut.
Hän oli siitä ihmeellinen nainen, että oli alunperin ylhäisönainen, josta tuli bolsevikki. Toki miespuoliset bolsevikitkin olivat varakkaista perheistä Stalinia lukuunottamatta, mutta vaikutusvaltaisena naisena Kollontai oli ainutlaatuinen.
Hän vieläpä selvisi hengissä Stalinin vainoista, kun sai pestin Tukholmaan diplomaatiksi tai ehkä juuri siksi. Hänellä oli myös suuri yhteys Suomeen, sillä hänen äidillään oli suomalaisjuuret. Äidin isoisä oli marssinut Suomesta paljain jaloin Pietariin ja tehnyt siellä omaisuuden. Ainakin tarinan mukaan.
Kollontain lapsuuden ja nuoruuden muistelmat "Hetkiä elämästäni" tapahtuukin paljolti Suomessa suvun huvilalla Karjalan kannaksella, jossa Kollontain perhe vietti kesänsä. Voisi kuvitella, ettei kaltaiseni 44-vuotias mies innostuisi pikkutytön muistelmista 1800-luvun lopulla, mutta Kollontai kirjoittaa hyvin. Hän oli hyvä kirjoittaja, jota poliitikot eivät usein ole.
Kollontai itse eli suojaisaa elämää rikkaan perheensä kanssa, mutta jo lapsena, ainakin kirjoittamansa mukaan huomasi Venäjän valtakunnan suuren epäoikeudenmukaisuuden. Siinä missä muut pitivät luonnollisena sitä, että toisilla on kaikki ja toisilla ei mitään, niin Aleksandra kiikutti köyhille torppareille kenkiä ja vaatteita.
Valitettavasti Kollontai tuntuu väsähtävän juuri silloin, kun kerrotaan niistä ajoista, jolloin hänestä tuli vallankumouksellinen. Lapsuusaikaa käsitellään useampi sata sivua, mutta vallankumousajat menevät hujauksessa. En sitten tiedä, onko Kollontai ollut siinä asemassa, että sai miettiä, mitä kirjoittaa.
Mielenkiintoinen yksityiskohta kirjasta muuten. Suomennos on painettu Neuvostoliitossa vuonna 1990. Vain hetki ennen Neuvostoliiton romahdusta.
Kommentit
Lähetä kommentti