Luettua: Laila Hietamies: Käden kosketus: Pikkukaupunkilaisrouvan piina
Koska olen ottanut tavakseni kirjoittaa edesmenneiden kirjailijoiden teoksesta, niin Laila Hietamies, myöhemmin Hirvisaari pääsi myös mukaan iloisen onnettomaan kirja-arviooni.
Onhan tämän kirjan arvioinut itse Mattiesko Hytönen joskus 70-luvulla. Minua on myös moitittu siitä, etten muka lue naiskirjailijoiden teoksia. Luen kyllä kaikkien kirjailijoiden teoksia, mikäli teksti tai aihepiiri minua innostavat.
Laila ei ollut kriitikoiden ja kirjallisuuspiirien rakastama, mutta ehkä se oli kateutta, Lailan kirjat kuin myivät. Ei kaikkien arvostettujen kirjailijoidenkaan teoksista tule klassikkoja.
Lailan suosion arvaa lukiessaan Käden kosketusta. Jännäri sujuu Karjala-kirjoja kirjoittaneelta Hietamieheltä. Hän kirjoittaa tavattoman helppolukuista suomen kieltä.
Ei käden kosketus juoneltaan tai toteutukseltaan ole sitä klassikkoainesta tai ainutlaatuinen, mutta luettava se on. Hiukan se paljastaa myös 70-luvun ajankuvaa Leningradin ja etelänmatkoineen. Silloin kun matkustaminen oli elämys, ehkä hiukan ylellistäkin.
Kirjan päähenkilö Ellen, on onnettomassa ja rakkaudettomassa avioliitossa viruva 30-vuotias pikkukaupunkilaisrouva. Hän on yrittänyt aiemmin itsemurhaa, joten kun häntä alkaa vainoamaan mystinen käsi, joka työntää Elleniä portaita alas tai Leningradin metroon ei kukaan usko häntä. Ei edes aviomies. Niin Ellen heittäytyy tumman ja komean lääkärin, Laurin, syleilyihin.
Vainoaja ei voi olla kukaan muu, kuin joku Ellenin ystäväpiiristä. Lopulta Ellen suljetaan saunaan ja hengenlähtö on todella lähellä. Syyllinen selviää. Hieman yllättäen Ellen päättää kuitenkin palata miehensä luo. Ilmeisesti 70-luvulla perinteisyys oli vielä kunniassa.
Kommentit
Lähetä kommentti