Luettua: Uuno Kailas: Hauta meren alla: Runoilijan sisäinen kauhu

Uuno Kailaksen hauta meren alla -kokoelmaan on kerätty runoilijalegenda Uuno Kailaan kauhunovelleja ja -runoja. Toimitustyön on suorittanut Juri Nummelin.

Siitä tietenkin voi olla montaa mieltä, onko näin, ovatko Kailaan tekstit kauhua siinä perinteisessä mielessä? Itse en näe oikein Kailaan novelleja ja runoja kauhukirjallisuutena. 

Kailas toki kirjoitti paljon kuolemasta, yksinäisyydestä ja synnistä, mutta eivät ne oikein kauhua ole. Psykologinen sisäinen trilleri lienee lähimpänä totuutta. Aivan kuten kirjan esipuheessa todettiin, Kailaan tekstit kuvastavat ihmismielen kauhua, ahdistusta ja kuolemanpelkoa. 

Mutta kelpo kokoelman kustantamo Helmivyö on kaivanut Kailaksen tuotannosta. Poika pallokentän laidalla -runoa on turha odottaa, vaan kyse on Uunon synkän tuotannon synkeimmästä päästä. 

Kailaan novelleja on aiemmin julkaistu esimerkiksi lehdissä. Niissä näkyy vaikutteita varsinkin Edgar Allan Poelta. 

Moni sijoittuu ahtaaseen suljettuun paikkaan tai ihmismielen itse rakentamiin kauhukuviin. Niitä on höystetty Kailaalle tyypillisiin aihekuvioihin, kuten onnellinen lapsuus, joka kääntyy helvetiksi aikuisena lapsena tehdyn synnin takia. Onni ei ole vain mahdollista Uunon teksteissä. 

Itse kuulun Kailaan ihailijoihin, joten minulle tämä teos oli hieno löytö. Jälleen kerran on todettava, että onneksi pienkustantamot tekevät tällaista työtä, että kaivavat uudestaan julkisuuteen harvemmin luettuja tekstejä.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Esa Pesonen (@esapesonen) jakama julkaisu